| Jacques Charles François Sturm | |
|---|---|
Jacques Charles François Sturm |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. syyskuuta 1803 Geneve, Sveitsi |
| Kuollut | 18. joulukuuta 1855 (52 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Jean-Jacques Schaub ja Simon L’Huilier |
| Instituutti | École Polytechnique |
| Tutkimusalue | matematiikka |
| Tunnetut työt | Sturm-Liouville teoria Sturmin teoreema |
| Palkinnot | Copley-mitali (1840) |
Jacques Charles François Sturm (29. syyskuuta 1803 – 18. joulukuuta 1855) oli sveitsiläis-ranskalainen matemaatikko.
Sturm tutki yhdessä Joseph Liouvillen kanssa yleisiä lineaarisia toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöitä ja niiden ominaisarvoja ja ominaisvektoreita. Tämä työ differentiaaliyhtälöiden reunaehtojen parissa johti Sturm-Liouville teoriaan, jota käytetään ratkaisemaan integraaliyhtälöitä. Tämä Liouvillen ja Sturmin yhteistyö on luultavasti tunnetuin 1800-luvun puolivälin ranskalaisen analyysin tulos.
Hänet tunnetaan myös vuonna 1829 keksimästään Sturmin teoreemasta, joka kertoo polynomin reaalijuurien lukumäärän.
Sturm työskenteli École Polytechniquessa vuodesta 1838 alkaen ja hänestä tuli analyysin ja mekaniikan professori vuonna 1840. Sturmin kirjoittama kurssikirja Cours d'analyse oli pitkään käytössä École Polytechniquessa. Hänet valittiin Ranskan tiedeakatemiaan vuonna 1836.
Matemaattisen analyysin lisäksi Sturm tutki myös projektiivista geometriaa, differentiaaligeometriaa ja geometrista optiikkaa. Hän myös, yhdessä sveitsiläisen insinöörin Daniel Colladonin kanssa, ensimmäisenä arvioi tarkasti äänen nopeuden vedessä vuonna 1826. Sturmin tutkimukset optiikasta käsittävät yhteensä neljä tieteellistä paperia, joista yksi käsittelee silmän fysiologiaa.