Katarina Charlotta Europaeus (1794, Savitaipale – 21. huhtikuuta 1858, Savitaipale) oli suomalainen opettaja, kääntäjä ja Suomen ensimmäinen naispuolinen kansanrunouden kerääjä.
Charlotta Europaeus syntyi 1794 Savitaipaleella kirkkoherra Peter Adolf Europaeuksen tyttärenä. Hänen velipuolensa oli kansanrunouden kerääjä ja kielentutkija D. E. D. Europaeus. Kirkkoherra Europaeus tunnettiin oppineena ja kielitaitoisena miehenä, mutta tytär Charlottan koulunkäynnistä ei ole varmaa tietoa; hän on saattanut käydä Viipurissa toiminutta saksankielistä tyttökoulua (Demoisellen-Schule) tai sitten saanut opetusta vain kotonaan. Charlottan 1840-luvun alussa kirjoittamista kirjeistä ilmenee, että hän oli asunut eri kaupungeissa, ainakin Pietarissa ja Vaasassa, työskennellen säätyläisperheissä lastenhoitajana tai kotiopettajana, ja puhui sujuvasti ruotsin kielen ohella ranskaa, saksaa ja venäjää. Suomen kieltä hän ei ymmärrettävistä syistä ainakaan kirjoittanut yhtä sujuvasti. Vuonna 1848 kirjoittamassaan kirjeessä hän tunnustaa: ”Aivan vähän olen minä tätä Isänmaan kieltä kirjoituksessa harjoittanut.”
Kansanrunojen keräämisen Charlotta Europaeus aloitti vasta keski-ikäisenä, mahdollisesti velipuolensa D. E. D. Europaeuksen sekä tämän työtoverin, tuolloin nuoren maisterin Henrik August Reinholmin kannustamana. Vuodesta 1848 lähtien hän lähetti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmiin, aluksi Reinholmin välityksellä, muistiin merkitsemiään kansanrunoja, loruja ja arvoituksia, sanatietoja sekä tietoja kansantavoista. Charlotta Europaeuksen kokoelmassa Seuran arkistossa on kaikkiaan 219 runoa, 236 sananlaskua ja 72 arvoitusta, jotka on kerätty Suomenniemeltä ja Jaakkimasta, yksi loru myös Kivennavalta. Lisäksi kokoelmaan sisältyy virolaisia satuja, jotka Charlotta Europaeus on kääntänyt saksaksi.
Vuonna 1849 Pietarissa käynnistyi suomalaisen seurakunnan kirkkoherran K. V. Sirénin perustama tyttökoulu, jonka opettajaksi Charlotta Europaeus kutsuttiin. Ilmeisesti terveyssyistä hän ei kuitenkaan voinut pitkään jatkaa tässä työssä vaan muutti 1852 maaseudulle, Kivennavalle. Sieltä käsin hän oli kirjeenvaihdossa baltiansaksalaisen lääkärin ja kulttuurivaikuttajan Georg Julius von Schultzin (”Dr. Bertram”) kanssa, johon oli oletettavasti tutustunut Pietarissa. Charlotta Europaeus lähetti von Schultzille keräämiään tietoja suomalaisten kielestä, kulttuurista ja kansanperinteestä sekä saksantamiaan suomalaisia runoja, muun muassa laajan kokoelman Kantelettaren runojen saksannoksia. Tähän aineistoon luultavasti paljolti perustuu von Schultzin teos Jenseits der Scheeren, oder der Geist Finnlands. Eine Sammlung finnischer Volksmärchen und Sprichwörter (’Luotojen tuolla puolen, eli Suomen henki. Kokoelma suomalaisia kansansatuja ja sananlaskuja’), joka ilmestyi Leipzigissa 1854. Kirjoittaja, ”Dr. Bertram”, on omistanut teoksen ”demoiselle Charlottalle”.
Viimeisinä vuosinaan Charlotta Europaeus asui Jaakkimassa sisarensa Annan luona, joka oli naimisissa kirkkoherra Peter Platanin kanssa. Hän kuoli Savitaipaleen lukkarilassa 21. huhtikuuta 1858.
Charlotta Europaeuksen kokoelma (Arkistoitu – Internet Archive)
Järvinen, Irma-Riitta: ”Varhaiset naiset kentällä”, Tahdon sanoa: kirjoituksia kielen ja perinteen voimasta. Kalevalaisten naisten liitto; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-752-4