Carl von Clausewitz

Carl von Clausewitz
Von Clausewitz Preussin palveluksessa Karl Wilhelm Wachin maalaamana
Von Clausewitz Preussin palveluksessa Karl Wilhelm Wachin maalaamana
Henkilötiedot
Syntynyt1. kesäkuuta 1780
Magdeburg, Preussin kuningaskunta
Kuollut16. marraskuuta 1831 (51 vuotta)
Breslau, Preussin kuningaskunta
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Preussin kuningaskunta
 Venäjän keisarikunta (1812–1813)
Palvelusvuodet 1792–1831
Taistelut ja sodat Ranskan vallankumoussodat
Napoleonin sodat
Sotilasarvo kenraali

Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz (1. kesäkuuta 1780 Magdeburg, Preussin kuningaskunta – 16. marraskuuta 1831 Breslau, Preussin kuningaskunta) oli preussilainen kenraali ja yksi kuuluisimmista sotateoreetikoista. Hänen kirjansa Vom Kriege (osaksi suomennettu Sodankäynnistä) julkaistiin postuumisti kolmiosaisena vuosina 1832–1833. Tutkimustyö jäi kesken Clausewitzin kuoleman takia.

Clausewitzin tutkimusten pääongelma oli selittää aikakautensa mullistus, Napoleonin sodat. Sodankäynnistä oli yksi ensimmäisistä nykyaikaista sotilasstrategiaa käsittelevistä kirjoista.

Clausewitz palveli Venäjän armeijassa vuosina 1812–1814. Hän toimi Preussin sotakorkeakoulun johtajana vuosina 1818–1830. Clausewitzin teos Sodankäynnistä on vaikuttanut moniin sodanjohtajiin ja poliitikkoihin. Sen strategiset opit hallitsivat ajattelua sodanjohtotasolla ensimmäiseen maailmansotaan asti. Teoksessa tulee esiin käsite totaalinen sota, jonka mukaan sotaa käydään kaikkia vihollisen kohteita vastaan, myös siviilejä ja yksityisomaisuutta.

Sodasta

Clausewitzin mukaan sota on perusolemukseltaan kaksintaistelua, "väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme". Sotilaallisen toiminnan tavoite on tehdä vastustaja puolustuskyvyttömäksi, ja väkivalta on keino tähän pääsemiseksi. Clausewitz esittää kolme sodalle ominaista vuorovaikutussuhdetta, joista jokainen johtaa äärimmäiseen vastakohtaisuuteen osapuolten välillä. Ne ovat äärimmäinen väkivallan käyttö, välttämättömyys tehdä vihollinen puolustuskyvyttömäksi sekä voimien jännittäminen äärimmilleen.

Kolme äärimmäisyyksiin johtavaa prosessia

Clausewitz totesi, että sodalle on ominaista konfliktin kiihtyminen, joka johtaa keinojen ja tavoitteiden yhä suurempaan kärjistymiseen. Se tapahtuu kolmella tasolla:

Sodankäynnin maksiimit

Joitakin keskeisiä Clausewitzin näkemyksiä ovat seuraavat:

Clausewitzin tunnetun väitteen mukaan ”sota on politiikan jatkamista toisin keinoin” (saks. Der Krieg ist eine bloße Fortsetzung der Politik mit anderen Mitteln). Historioitsija Cristopher Bassfordin mukaan Clausewitz ei tarkoittanut sitä absoluuttiseksi totuudeksi, vaan antiteesiksi esittämälleen väitteelle sodasta laajennettuna kaksintaisteluna. Niiden synteesi olisi ajatus ”kiehtovasta kolminaisuudesta” (wunderliche Dreifaltigkeit), jonka mukaan sota on dynaamista, luonnostaan epävakaata vuorovaikutusta toisilleen vihamielisten joukkojen, sattuman ja järkiperäisen laskelmoinnin välillä.

Kritiikki

Clausewitzin joitakin näkemyksiä ovat arvostelleet sotateoreetikko Basil Liddell Hart ja sotahistorioitsija John Keegan. Ilmari Käihkö kirjoittaa Clausewitzin teorioista teoksessaan 10 oppia sodasta.

Teokset

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 720. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  2. 1 2 von Clausewitz 2009, s. 15
  3. 1 2 3 4 von Clausewitz 2009, s. 16–17
  4. 1 2 Christopher Bassford.: Frequently Asked Questions about Clausewitz ClausewitzStudies.org. Viitattu 14.1.2024.
  5. ↑ Christopher Bassford: Clausewitz and His Works Viitattu 14.5.2009
  6. ↑ John Keegan and the Grand Tradition of Trashing Clausewitz (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.5.2009
  7. ↑ Käihkö, Ilmari: 10 oppia sodasta. WSOY, 2025. ISBN 9789510508701

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla