| Sypressit | |
|---|---|
 Välimerensypressin (Cupressus sempervirens) oksa ja käpyjä. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Paljassiemeniset Pinophyta |
| Lahko: | Cupressales |
| Heimo: | Sypressikasvit Cupressaceae |
| Alaheimo: | Cupressoideae |
| Suku: | Sypressit Cupressus L. (1753) |
| Katso myös | |
Sypressit (Cupressus) on sypressikasvien (Cupressaceae) heimoon kuuluva kasvisuku.
Sypressit ovat ainavihantia, 5–40 metriä korkeita havupuita tai pensaita. Niiden neulaset ovat pehmeitä, 2–5 millimetrin pituisia, kasvavat pareittain toisiaan vastapäätä ja pysyvät puussa 3–5 vuotta. Nuorilla, enintään kahden vuoden ikäisillä taimilla neulaset ovat 5–15 millimetrin pituisia ja teräviä. Kävyt ovat 8–40 millimetrin pituisia, muodoltaan pallomaisia tai munan muotoisia ja kypsyvät 18–24 kuukauden kuluttua pölytyksestä. Siemenet ovat pieniä, 4–7 millimetrin pituisia, ja niihin liittyy kummallakin puolella kapea siipi.
Monet sypressilajit ovat hyvin sopeutuneet ajoittaisiin metsäpaloihin. Niiden siemenet voivat pysyä vuosia umpinaisen kävyn sisällä, kunnes emopuu on tuhoutunut palossa, minkä jälkeen siemenistä kasvavat taimet valtaavat avoimeksi tulleen kasvupaikan. Toisten lajien kävyt sen sijaan avautuvat kypsyttyään, jolloin siemenet pääsevät leviämään.
Sypressejä kasvaa laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla lämpimässä ilmastossa kuten Pohjois- ja Keski-Amerikassa, Luoteis-Afrikassa, Lähi-idässä, Himalajalla, Etelä-Kiinassa, Italiassa ja Pohjois-Vietnamissa. Joidenkin lajien luontaista levinneisyysaluetta on vaikea määrittää, koska paikoitellen ne ovat runsailta viljelyksiltä levinneet ympäristöön.
Sypressilajien lukumäärästä tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen. Eri lähteissä niitä ilmoitetaan olevan 16–25 lajia. Tämä johtuu siitä, että niitä esiintyy monin paikoin pieninä ja eristyneinä populaatioina, joista on vaikea selvittää, muodostavatko ne oman lajinsa vai ainoastaan jonkin alalajin tai muunnoksen. Viime aikoina tunnustettujen lajien lukumäärä on ollut vähenemään päin, ja eräitä ennen eri lajeiksi katsottuja muotoja pidetään nykyisin vain alalajeina.
Puutarhoissa yleisesti kasvatettu leylandinsypressi (Cupressus × leylandii) on syntynyt montereynsypressin ja nutkansypressin risteytymänä. Nutkansypressiä pidettiin pitkään valesypressien (Chamaecyparis) sukuun kuuluvana ja nykyään se luetaan vaihtelevasti kuuluvaksi joko sypresseihin, sukuun Callitropsis tai keltasypresseihin (Xanthocyparis).
Nimeä sypressi käytetään myös eräistä tähän sukuun kuulumattomista, mutta samaan heimoon kuuluvista kasveista. Sellaisia ovat valesypressit, joihin kuuluu muun muassa hernesypressi (Chamaecyparis pisifera), suosypressit (Taxodium), deltasypressit (Glyptostrobus), sädesypressit (Callitris), patagoniansypressi (Fitzroya cupressoides), ristisypressi (Pilgerodendron uviferum), atlassypressi (Tetraclinis articulata).
Vanhan mantereen sypressien kävyissä on useimmiten 8–14 käpysuomua, paitsi kiinansypressillä (Cupressus funebris), jolla niitä on vain 6. Tunnetuin laji on Välimerenmaissa kasvava välimerensypressi (Cupressus sempervirens), joka on suvun tyyppilaji. Lajeista vietnaminsypressi (Cupressus vietnamensis) on läheisempää sukua amerikkalaisille lajeille kuin muille vanhan maailman lajeille, jonka vuoksi eräät tutkijat sijoittavatkin sen sukuun Callitropsis tai keltasypressien (Xanthocyparis) sukuun.
Uuden mantereen sypressien kävyissä on yleensä vain 4–8 käpysuomua, vain montereynsypressillä (Cupressus macrocarpa) niitä on enemmän. Uudemmat tutkimukset viittaavat siihen, etteivät ne ole niin läheistä sukua Vanhan mantereen sypresseille kuin aikaisemmin on luultu. Eräät tutkijat sijoittavat ne omaan sukuunsa Callitropsis, toiset taas sijoittavat vain nutkansypressin (Cupressus nootkatensis) sukuun Callitropsis ja muut amerikkalaiset lajit amerikansypresseihin (Hesperocyparis).
Monia lajeja kasvatetaan puistoissa ja erityisen yleisesti myös hautausmailla koristepuina, Aasiassa myös temppelien ympärillä. Muutamia lajeja kasvatetaan puuaineensa vuoksi, joka voi olla hyvin kestävää.
