Patagonianaratti (Cyanoliseus patagonus) on eteläamerikkalainen papukaija. Sen elinympäristö käsittää Argentiinan, jossa tavataan kolme alalajia, sekä Keski-Chilen, jossa elää alalaji bloxami. Louis Jean Pierre Vieillot kuvaili lajin holotyypinBuenos Airesista 1818. Sitä on joskus myös kutsuttu nimillä kaivajapapukaija ja patagonianpapukaija.
Ulkonäkö
Patagonianaratti on suuri aratti: se on nokasta pitkän pyrstön kärkeen noin 45 senttimetriä pitkä ja painaa noin 250-390 grammaa alalajista riippuen. Sillä on neljä alalajia: C.p. patagonus, C.p. andinus, C.p. bloxami ja C.p. conlara.
Suurimmaksi osaksi patagonianaratti on tummanruskea, joka siivillä ja päällä taittaa vihreään, kaulalla taas harmaaseen. Alavatsa on keltainen jossa on alalajista riippuen vaihtelevan kokoinen oranssi tai punainen laikku. Alalajista riippuen kaulalla voi olla valkoista. Nokka on musta, vaaleankeltaista silmää ympäröivä ihoalue valkoinen, jalat vaaleanpunaiset mutta kynnet mustat.
Poikasilla on tummat silmät ja beige raita ylänokan tyvestä kärkeen.
Elintavat
Patagonianaratteja pesäkolojensa luona
Patagonianaratti pesii kolonioissa, joissa yksittäiset pesät on kaiverrettu vieriviereen esim. hiekkatörmälle, yleensä veden lähelle. Parven koko voi olla jopa 1000 lintua.
Lemmikkinä
Patagonianaratti on Suomessa harvinainen lemmikki.
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.
Lähteet
↑BirdLife International:Cyanoliseus patagonusIUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2.2012.International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.4.2014.(englanniksi)
