David James edustamassa Englantia vuonna 2009. | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | David Benjamin James | ||
| Syntymäaika | 1. elokuuta 1970 | ||
| Syntymäpaikka | Welwyn Garden City, Englanti | ||
| Pelipaikka | maalivahti | ||
| Pituus | 193 cm | ||
| Junioriseurat | |||
| 1986–1988 | Watford | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1988–1992 | Watford | 89 | (0) |
| 1992–1999 | Liverpool | 214 | (0) |
| 1999–2001 | Aston Villa | 67 | (0) |
| 2001–2004 | West Ham | 91 | (0) |
| 2004–2006 | Manchester City | 93 | (0) |
| 2006–2010 | Portsmouth | 134 | (0) |
| 2010–2012 | Bristol City | 81 | (0) |
| 2012–2013 | Bournemouth | 19 | (0) |
| 2013 | ÍBV | 17 | (0) |
| 2014 | Kerala Blasters | 11 | (0) |
| Yhteensä | 816 | (0) | |
| Maajoukkue | |||
| 1997–2010 | Englanti | 53 | (0) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
David Benjamin James (s. 1. elokuuta 1970 Welwyn Garden City) on englantilainen uransa päättänyt jalkapallomaalivahti. Hän edusti urallaan useita englantilaisseuroja, muun muassa Liverpoolia ja Portsmouthia. Hän pelasi kotimaansa lisäksi vuosina 2013–2014 myös islantilaisessa ÍBV:ssä sekä intialaisessa Kerala Blastersissa. James on 572 ottelullaan ja 169 nollapelillään eniten otteluita ja toiseksi eniten nollapelejä Valioliigassa pelannut maalivahti.
James pelasi Englannin maajoukkueessa yhteensä 53 ottelua vuosina 1997–2010 ja edusti maataan MM-kilpailuissa 2002, 2006 ja 2010 sekä EM-kilpailuissa 2004.
James aloitti uransa Watfordin juniorijoukkueissa, missä voitti nuorten FA Cupin 1988. Seuran edustusjoukkueessa hän pelasi 98 ottelua ennen siirtymistään vuonna 1992 Liverpooliin. Liverpoolissa Jamesin alku sujui heikosti ja hän istui Graeme Sounessin kaudella suurimman osan ajasta penkillä. James sai ailahtelevien otteidensa ja peleissä tehtyjen virheiden vuoksi lempinimen Calamity James. Sounessin seuraajan Roy Evansin aikana hän sai enemmän peliaikaa ja voitti joukkueessa Liigacupin vuonna 1995.
Liverpoolin hankittua uuden maalivahdin Brad Friedelin James myytiin Aston Villaan 1999. Vuonna 2001 hän siirtyi West Hamiin, joka kauden 2002–2003 päätteeksi putosi Valioliigasta. Tammikuussa 2004 James palasi takaisin Valioliigaan siirtymällä Manchester Cityyn. Kesällä 2006 hän siirtyi Portsmouthiin, jota hän edusti neljä kautta. Kaudella 2007–2008 hän voitti Portsmouthissa FA Cupin. Kauden 2009–2010 päätteeksi Portsmouth putosi mestaruussarjaan ja James siirtyi kesällä 2010 yllättäen samalla sarjatasolla olleeseen Bristol Cityyn vaikka sai tarjouksia myös Valioliigaseuroilta. James pelasi Bristol Cityssä 81 Mestaruussarjan ottelua, kaksi FA Cupin ottelua sekä yhden Englannin liigacupin ottelun.
Syyskuussa 2012 James teki loppukauden mittaisen sopimuksen Englannin Ykkösliigassa pelanneen AFC Bournemouthin kanssa. Kaudella 2012–2013 hän pelasi 19 Ykkösliigan ottelua. Jamesin sopimus Bournemouthin kanssa purettiin yhteisymmärryksessä 12. maaliskuuta 2013.
Huhtikuussa 2013 James teki sopimuksen islantilaisseura ÍBV:n kanssa. Kaudella 2013 James pelasi ÍBV:ssä 17 Úrvalsdeildin ottelua, kaksi Islannin cupin ottelua sekä neljä Eurooppa-liigan karsintaottelua.
Elokuussa 2014 James siirtyi intialaisseura Kerala Blastersiin. Hän pelasi kaudella 2014 Kerala Blastersissa 11 runkosarjaottelua sekä yhden pudotuspeliottelun. Kauden jälkeen hän lopetti ammattilaisuransa.
Englannin maajoukkueessa James on pelannut 53 ottelua. Hän debytoi maajoukkueessa vuonna 1997 ystävyysottelussa Meksikoa vastaan. Hän oli mukana 2002 MM-kilpailuissa, mutta ei päässyt pelaamaan. James nousi kisojen jälkeen Englannin ykkösmaalivahdiksi David Seamanin lopetettua maajoukkueuransa, ja hän pelasi joukkueen kaikki ottelut 2004 EM-turnauksessa. Paul Robinson syrjäytti hänet maajoukkueen ykkösmaalivahdin paikalta. James oli mukana myös 2006 MM-kisoissa kakkosmaalivahtina, mutta ei pelannut yhtään ottelua. Hän palasi seuraavan kerran maajoukkueen maalille 2008 ja pelasi useita 2010 MM-kisojen karsintaotteluita. James valittiin lopputurnaukseen ja hän nousi kisoissa pelaavaksi maalivahdiksi ensimmäisessä ottelussa tapahtuneen Robert Greenin virheen jälkeen.
1 James | 2 G. Neville | 3 A. Cole | 4 Gerrard | 5 Terry | 6 Campbell | 7 Beckham | 8 Scholes | 9 Rooney | 10 Owen | 11 Lampard | 12 Bridge | 13 Robinson | 14 P. Neville | 15 King | 16 Carragher | 17 Butt | 18 Hargreaves | 19 J. Cole | 20 Dyer | 21 Heskey | 22 Walker | 23 Vassell | Valmentaja Eriksson
1 Robinson | 2 Neville | 3 A. Cole | 4 Gerrard | 5 Terry | 6 Ferdinand | 7 Beckham | 8 Lampard | 9 Rooney | 10 Owen | 11 J. Cole | 12 Campbell | 13 James | 14 Bridge | 15 Carragher | 16 Hargreaves | 17 Jenas | 18 Carrick | 19 Lennon | 20 Downing | 21 Crouch | 22 Carson | 23 Walcott | Valmentaja Eriksson