| Debar Дебар, Dibër |
|
|---|---|
 Näkymä Debariin. |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Debar |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Pohjois-Makedonia |
| Alue | Lounaisalue |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kaupunki |
| – Hallinnon tyyppi | kunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 145,7 km² |
| Väkiluku (2021) | 11 735 (kaupunki) 15 412 (kunta) |
Debar (mak. Дебaр, alb. Dibër, definiittimuoto Dibra) on kaupunki ja kunta Pohjois-Makedonian Lounaisalueella. Se sijaitsee Debarin altaassa Dešatvuoren lounaispuolella 650–700 metrin korkeudella merenpinnasta. Kaupungissa oli vuoden 2021 väestönlaskennan mukaan 11 735 ja kunnassa 15 412 asukasta.
Debarin kaupungin pinta-ala on 14,95 ja kunnan 145,7 neliökilometriä. Kunta rajoittuu koillisessa Mavrovo i Rostušen, kaakossa Kičevon ja Debarcan ja etelässä Centar Župan ja Strugan kuntiin sekä lännessä ja luoteessa Albanian Dibërin maakuntaan. Kunta käsittää Debarin altaan kaakkoisosan, jonka eteläpuolella on Mustan-Drinin ja sen sivujoen Radikan muodostama Debarjärvi.
Kunnan väestö on pienentynyt vuoden 1994 jälkeen lähes kaksikymmentä ja kaupungin yli kymmenen prosenttia. Kaupungin asukkaista on vuoden 2021 väestönlaskennan mukaan 85 prosenttia albaaneja, 9 prosenttia turkkilaisia ja 4 prosenttia makedonialaisia. Kunnassa albanialaisia on 61, turkkilaisia 20, makedonialaisia 8 ja romaneja 8 prosenttia. Aidinkielenään albaniaa puhuu 66 ja makedoniaa 32 prosenttia. Uskonnoltaan 98 prosenttia on muslimeja ja 2 prosenttia ortodokseja. Kunnassa asuu makedoniankielinen mutta identiteetiltään osin turkkilainen muslimiryhmä.
Paikkakunta esiintyy Ptolemaioksen kartassa nimellä Deborus. Se tunnetaan kaupunkina keskiajalta lähtien. Albanian rannikon ja Balkanin sisäosien välisen kauppareitin varrella sijainnut Debar oli kaupan ja käsityöammattien keskus, jossa asui 1900-luvun alussa 15 000 ihmistä. Se oli myös yksi Albanian kansallisen liikeen keskuksista.
Serbia miehitti Debarin vuonna 1912, ja vuoden 1913 kapinan jälkeen suuri osa sen asukkaista pakeni Albaniaan. Rajakaupunki taantui maailmansotien välillä, ja 1930-luvulla siellä oli noin 7 000 asukasta. Toisen maailmansodan aikana kaupunki oli Albanian protektoraattiin kuuluneen hallintoalueen keskus.
Debarin taloudellinen kehitys on ollut vaatimatonta myös toisen maailmansodan jälkeen. Sen asukkaiden pääelinkeino on maatalous, varsinkin viljan ja hedelmien viljely sekä lampaiden ja nautakarjan hoito. Kaupungissa on myös tekstiili- ja elintarviketeollisuutta. Kunnan muita elinkeinoja ovat metsätalous, kaivosteollisuus (kipsikaivos) ja matkailu.
Debarista on maantieyhteydet Strugaan, Gostivariin ja Albanian Peshkopiin. Seudun luonnonnähtävyyksiä ovat Debarjärvi, kipsikaivoksen ”kristalliluola” ja Dešatvuoren maisemat. Historiallisiin kohteisiin kuuluvat Debarin vanhat kaupunkitalot, turkkilainen sauna (nykyään taidegalleria), Hynqarin moskeija ja Rajčican luostari. Baništen ja Kosovrastin kuumien kivennäisvesilähteiden yhteydessä on kylpylät.
