Dirikkidikloridi

Dirikkidikloridi
Tunnisteet
CAS-numero 10025-67-9
PubChem CID 24807
Ominaisuudet
Molekyylikaava S2Cl2
Moolimassa 135,04 g/mol
Ulkomuoto Oranssineste
Sulamispiste -80 °C
Kiehumispiste 135,6 °C
Tiheys 1,678 g/cm3
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Dirikkidikloridi eli rikkimonokloridi (S2Cl2) on rikin ja kloorin muodostama epäorgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään kumin vulkanoinnissa ja orgaanisessa synteesissä.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa dirikkidikloridi on kellertävän punertavaa nestettä. Yhdiste liukenee bentseeniin, tetrakloorimetaaniin ja hiilidisulfidiin. Veden kanssa dirikkidikloridi reagoi muodostaen vetykloridia, rikkiä ja rikkidioksidia.

2 S2Cl2 + 2 H2O → SO2 + 4 HCl + 3/8 S8

Dirikkidikloridi kykenee liuottamaan rikkiä. Polysulfaanit reagoivat dirikkidikloridin kanssa muodostaen kloorattuja useita rikkiatomeja sisältäviä yhdisteitä.

Dikkirikkidikloridi esiintyy huoneenlämpötilassa niin kutsuttuna gauche-konformaationa. Yhdisteellä on isomeerinen muoto S=SCl2, joka muodostuu dirikkidikloridia fotolysoimalla.

Valmistus

Dirikkidikloridia valmistetaan sulassa muodossa olevan rikin ja kloorikaasun välisellä reaktiolla. Klooria ollessa ylimäärin muodostuu lisäksi rikkidikloridia.

S8 + 4 Cl2 → 4 S2Cl2

Käyttö

Dirikkidikloridia voidaan käyttää kumin kylmävulkanoinnissa. Yhdiste soveltuu tosin vain ohuiden tuotteiden vulkanoimiseen sillä dirikkidikloridi pystyy tunkeutumaan kumin sisälle vain lyhyen matkan.

Ensimmäisessä maailmansodassa taistelukaasuna käytettyä sinappikaasua valmistettiin dirikkidikloridin ja eteenin välisellä reaktiolla.

S2Cl2 + 2 C2H4 → (ClC2H4)2S + 1/8 S8

Dirikkidikloridia käytetään myös tionyylikloridin ja orgaanisten yhdisteiden valmistukseen.

Turvallisuus

Dirikkidikloridi on syövyttävää. Aine aiheuttaa hengitettynä yskää ja hengenahdistusta. Pitempiaikainen altistuminen voi johtaa keuhkopöhöön. Nieltynä dirikkidikloridi aiheuttaa huonovointisuutta tai jopa tajuttomuuden.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 152. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. ↑ Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 393. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.05.2010. (englanniksi)
  3. 1 2 Catherine E. Housecroft,A. G. Sharpe: Inorganic chemistry, s. 511. Pearson Education, 2007. ISBN 9780131755536 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.05.2010. (englanniksi)
  4. 1 2 3 Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 529. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.05.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 956. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.05.2010. (englanniksi)
  6. ↑ Dirikkidikloridin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 30.05.2010

Aiheesta muualla

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.