Djo Mpoyi (23. syyskuuta 1954 Bujumbura, Burundi – 19. syyskuuta 1993 Kinshasa, Zaire) oli kinshasankongolainen laulaja-lauluntekijä, joka esitti kongolaista rumbaa ja soukousia.
Mpoyi syntyi burundilaisen isän ja kongolaisen äidin pojaksi. Hän varttui Lubumbashissa ja aloitti laulamisen 13-vuotiaana. Mpoyi toimi muun muassa Orchestre Jamalissa ja Mbole Tambwen johtamassa Orchestre Saka Yonsassa. Jälkimmäisen kanssa hän äänitti muun muassa laulut “Cheri Kazadi”, “Libala Ezangi Bolingo”, “Mayi Doda”, “Kumba” ja “Azalaka Occupée”. Mpoyi sai osakseen Franco Luambon huomion Orchestre Super Lovyssa Diatho Lukokin kanssa tulkitsemallaan laululla. Molemmat miehet liittyivät Franco Luambon johtamaan TPOK Jazziin vuonna 1977 tai 1978.
Mpoyi esiintyi TPOK Jazzissa toimiessaan muiden muassa Sam Mangwanan, Ndombe Opetumin ja Josky Kiambukutan kanssa. Hän oli laulajana muun muassa kappaleissa “Mandola” (1981, säv. Simaro Lutumba), “Katebe”, “Aziza Mon Amour” ja “Na Bali Misère” (säv. Mayaula Mayoni). Mpoyi liittyi vuonna 1983 Tiers Monde Coopération -kokoonpanoon, jossa toimi monia entisiä TPOK Jazzin jäseniä. Vuonna 1986 hän palasi TPOK Jazziin, jossa hän toimi Franco Luambon kuolemaan (1989) saakka. Tuona aikana hän äänitti muun muassa laulut “Masikini” ja “Celio”. Mpoyi esiintyi TPOK Jazzin kanssa myös kansainvälisesti. Hän jatkoi vuosina 1990–1993 esiintymistä ja levyttämistä solistina ja eri yhteistyöhankkeissa. Mpoyi kuoli äkillisesti syyskuussa 1993. Hänet haudattiin Gomben hautausmaalle. Myös hänen poikansa Erick Mpoyi on toiminut muusikkona.