| Dolomiitit | |
|---|---|
| ital. Dolomiti, saks. Dolomiten | |
Tre Cime di Lavaredo |
|
| Maantiede | |
Dolomiitit sijaitsevat koillisessa Italiassa. |
|
| Sijainti | Veneto ja Trentino-Etelä-Tiroli, Italia |
| Päävuoristo | Alpit |
| Koordinaatit | |
| Korkein kohta | |
| Nimi | Marmolada |
| Korkeus meren- pinnan tasosta |
3 343 m |
| Sijainti | Canazei, Trenton maakunta, Trentino-Etelä-Tiroli, Italia |
| Koordinaatit | |
| Geologia | |
| Aikakausi | enimmäkseen triaskausi |
| Kivilaji | sedimenttikivilajit: dolomiitti, vulkaaniset kivilajit |
| Dolomiitit | |
|---|---|
| Maailmanperintökohde | |
| Sijainti | Veneto, Trentino-Etelä-Tiroli ja Friuli-Venezia Giulia, Italia |
| Tyyppi | luontokohde |
| Kriteerit | VII, VIII |
| Tunnusnumero | 1237 |
| Valintahistoria | |
| Valintavuosi | 2009 |
Dolomiitit |
|
Dolomiitit (ital. Dolomiti, saks. Dolomiten) on Alppien osa koillisessa Italiassa Gardajärven koillispuolella. Dolomiitit on nimetty alueen tunnusomaisen kivilajin dolomiitin mukaan, joka puolestaan on nimetty sen vuonna 1791 kuvailleen ranskalaisen geologin Déodat Gratet de Dolomieun mukaan.
Dolomiittien korkein vuori on Marmolada, 3 344 metriä. Yli kolmen kilometrin korkuisia vuoria on kaikkiaan 21.
Dolomiittien vuoristosta liitettiin vuonna 2009 yhdeksän aluetta, yhteensä 1 356 neliökilometriä, Unescon maailmanperintöluetteloon.
Dolomiittien alue voidaan määritellä monilla tavoin. Italialaisen SOIUSA-määrittelyn mukaan alueen länsiraja on Adigejoki, pohjoisraja kulkee Brixenistä itään, itäraja Bellunosta pohjoiseen ja eteläraja Feltrestä länteen Adigelle. Maailmanperintökohteen alueita on tästä ydinalueesta sekä länteen että itään.
Usein Dolomiitit jaetaan Läntisiin ja Itäisiin Dolomiitteihin. Nämä erottaa toisistaan Val Badian, Passo Campolongon ja Cordevolen laakson (Agordino) kautta kulkeva linja:
Dolomiitit ovat vanhaa merenpohjaa. Triaskaudella noin 250 miljoonaa vuotta sitten alue oli osa trooppista Tethysmerta, jossa oli koralliriuttoja ja atolleja. Olemukseltaan meri oli verrattavissa Bahamaa ympäröivään tai itäisen Australian luona olevaan mereen. Jurakaudella merenpohjaan kertyneestä orgaanisesta aineesta oli muodostunut jo satoja metrejä paksu sedimenttikerros, joka sittemmin tiivistyi kalkkikiveksi.
Noin 30–60 miljoonaa vuotta sitten Afrikan ja Euroopan mannerlaatat törmäsivät kohottaen Alppien vuoristoa. Samalla törmäys nostatti muinaisen merenpohjan jopa yli 3 000 metrin korkeuteen. Esimerkiksi Gruppo del Sellan korkea ja laaja vuoriryhmä on jäänne yhdestä yhtenäisestä koralliriutasta. Vuorten tyypilliset muodot ovat seurausta maanjäristyksistä, vulkaanisesta toiminnasta sekä tuulen, jään ja sadevesien aiheuttamasta eroosiosta. Vuorille ominaisia muotoja ovat paitsi tornit, terävät huiput, kalliojyrkänteet ja niiden ulkonemat ja kielekkeet, mutta myös ylätasangot. Vuoristo on suhteellisen nuori ja sitä muovaavat geologiset prosessit ovat yhä käynnissä.
Vanhimmat merkit ihmisestä Dolomiiteilla johtavat paleoottiselle kaudelle. Arkeologisten löytöjen perusteella on päätelty, että muinaiset ihmiset metsästivät ja asuivat alueen laaksoissa hyödyntäen luonnonresursseja. Val Gardenasta on löydetty merkkejä pronssikautisesta ihmistoiminnasta noin 6000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Pronssikautista asutusta on löydetty lisäksi Alta Badiasta ja Ampezzon laaksosta. Rautakaudelle tultaessa reetialaiset nousivat valtaan. Heidän uskotaan olevan etruskilaista alkuperää. Ensimmäiset historialliset asiakirjat ovat peräisin keskiajan alulta noin vuodelta 1000 jaa. Korkeat alppilaaksot vaikuttivat paikalliskulttuurin eristyneisyyteen, mikä säästi ladinin kieltä ulkoisilta vaikutteilta varhaiskeskiajalla.
Dolomiittien itäosassa Ampezzo kuului Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alaisuuteen, kunnes Venetsian tasavalta valloitti Cortinan vuonna 1420. Alue oli poliittisesti epävakaa vuoteen 1813 asti. Ladinilaiset laaksot siirtyivät sittemmin Habsburgien valtakunnan hallintaan, ja pitkä rauhanaika koitti. Napoleonin vallan aikana alueella nähtiin joitakin lyhyitä aluevaihdoksia. Dolomiitit palautuivat kuitenkin Itävallalle, jonka osana ne pysyivät aina vuoteen 1918 saakka.
Ensimmäisessä maailmansodassa Itävalta-Unkari ja Italia kävivät keskenään rintamasotaa Dolomiiteilla. Toukokuussa 1915 Italia hyökkäsi Itävalta-Unkarin hallinnassa olleille Dolomiiteille saadakseen vuoriston alueet hallintaansa. Rintamalinjan pituus vuoristossa oli 370 kilometriä. Asemasodankäyntiä vaikeuttivat korkea ilmanala ja kylmä talvi. Vain noin kolmasosa alppirintaman 150 000 kuolleesta sotilaasta kaatui itse taistelujen vuoksi. Kohtalokkaiksi osoittautuivat eritoten lumivyöryt, maanvyöryt, paleltuminen ja sairaudet. Ensimmäisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja, tunneleita ja Via ferrata -kävelyreittejä on yhä nähtävillä Dolomiiteilla, ja ne ovatkin suosittuja vaellus- ja museokohteita.
Cortina d'Ampezzo valittiin vuoden 1944 talviolympialaisten isännäksi, mutta toisen maailmansodan vuoksi olympiakisat peruttiin. Kisat järjestettiin kuitenkin myöhemmin vuonna 1956. Dolomiiteilla on järjestetty useita muitakin talviurheilukisoja.
Vuonna 2009 Dolomiiteille myönnettiin UNESCO:n maailmanperintökohteen status.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Italian ja Itävalta-Unkarin joukkojen rintamalinjat sijaitsivat Dolomiiteilla. Alueella onkin sotamuseoita sekä sota-ajalta periytyviä, turistien suosimia Via ferrata -kävelyreittejä.