| Osa artikkelisarjaa |
| Kalvinismi ja reformoidut kirkot |
|---|
Dominioteologia eli dominionismi on radikaaleihin 1990-luvulla kehittyneistä evankelisuuden suuntauksista. Se pohjaa kalvinistiseen oppiin Jumalan kaikkivaltiudesta ja Raamatusta kaiken elämän ohjekirjana, uskoo teonomistiseen etiikkaan ja pitää kristittyjen velvollisuutena maallisten instituutioiden vähittäistä valtaamista.
Dominionismi pyrkii amerikkalaisen kulttuurin, lakijärjestyksen ja yleisen maailmanhahmotuksen järjestämiseen puhtaasti kristilliseltä pohjalta, kristillisten poliitikkojen, tuomarien ja opettajien toimesta sekä Raamatun sääntöjä kirjaimellisesti soveltaen. Dominionismi pohjaa puritanismin perintöön ja 1800-luvun lopun uuskalvinismiin. Teologisesti dominionismi voidaan nähdä reformoidun tunnustuksen perusoppien radikaalina politisoijana.
Yhteiskunnallisesti molempia dominionismin koulukuntia yhdistää ajatus rajallisesta, jaetusta ja delegoidusta valtiovallasta. Viiden regimentin oppiin pohjautuen on vaadittu valtion vallan radikaalia rajoittamista.
Dominionismin isänä pidetään presbyteeriteologi Rousas John Rushdoonya (1916–2001). Rushdoonyn viiden regimentin opissa erotetaan toisistaan perhe, kirkko, valtio, koulu, sekä kutsumus ja itsensä hallinta. Jokaiseen näistä regimenteissä kuuluu itsenäisyys asioissa, jotka Jumala on kunkin tehtäväksi antanut.
Dominionismin toinen pääteologi Gary North nostaa tärkeimmäksi regimentiksi kirkon. Yhteiskunnallisesti ero on vähäinen, mutta teologisessa mielessä ero on merkittävä.