Munkki (leivonnainen)

Munkki tai donitsi on rasvassa uppopaistettu, pullataikinasta tai kakkutaikinasta valmistettu makea leivonnainen. Munkkien yleisimmät muodot ovat pallo, jonka sisällä on hilloa tai muuta makeaa täytettä, ja rengas, joka on perinteisesti tehty kietomalla taikina kepin ympärille.^lähde? Nykyään saatetaan käyttää myös leikkuria, joka leikkaa taikinan keskeltä pienen palasen. Nämä palaset voidaan paistaa erikseen ”donitsireikinä”.^lähde?

Sana munkki on ollut käytössä leivonnaisen nimityksenä ainakin jo 1600-luvulla. Se juontuu vertauskuvallisesta assosiaatiosta luostarimunkkeihin: ”kun nokare munkkitaikinaa pannaan kuumaan rasvaan, se pullistuu nopeasti hyvinvoivan ruskeakaapuisen munkin kaltaiseksi”.

Ensimmäinen maininta hillomunkista esiintyy saksalaisessa keittokirjassa, joka julkaistiin vuonna 1485. On epävarmaa, oliko hillomunkin keksimisen tarkka ajankohta tuolloin. Tuolloin nimellä Gefüllte Krapfen tunnettu munkki levisi seuraavan vuosisadan aikana kaikkialle Eurooppaan, joskus muilla täytteillä, koska sokeria ja hilloa oli tuolloin niukasti saatavilla. Karibian sokeriplantaasit kuitenkin mahdollistivat molempien leviämisen.

Perinteisesti Suomessa on valmistettu seuraavan tyyppisiä munkkileivonnaisia:

• Hillomunkki (”tavallinen munkki”^lähde?), on rasvasta nostettuna hillotettu ja kieritelty hienossa sokerissa.
• Munkki, joka on päällystetty karamellivärillä värjätyllä, tomusokerista valmistetulla kuorrutteella eli pomadalla. Tämä versio tunnetaan nimellä berliininmunkki (vaaleanpunainen kuorrute) tai, erityisesti Turun seudulla, piispanmunkki (vaaleanpunainen tai valkoinen kuorrute).
• Pienikokoista munkkia kutsutaan myös konvehtimunkiksi.^lähde?
• Munkkirinkeli tai -rinkilä joka on toroidin muotoinen rinkula. Munkkirinkeli sokeroidaan paiston jälkeen.
• Donitsi on tavallisesti munkkirinkeliä pienempi ja kovakuorisempi. ^lähde? Amerikkalainen Hanson Gregory väitti keksineensä renkaan muotoisen donitsin vuonna 1847 kalkkikauppalaivalla ollessaan 16-vuotias. Gregory oli tyytymätön erilaisiin muotoihin kierrettyjen munkkien rasvaisuuteen ja tavallisten munkkien raakaan keskustaan. Hän väitti tehneensä reiän taikinan keskelle laivan pippurilaatikolla ja myöhemmin opettaneensa tekniikan äidilleen. Donitsi leivotaan kakkutaikinasta, jossa on leivinjauhetta, ja ne paistetaan rasvassa kohottamatta. Donitsissa voi olla erilaisia kuorrutteita sokerista suklaaseen. Kuorrutteen päälle voidaan vielä ripotella erilaisia koristeita kuten nonparelleja tai strösseleitä. Yleensä donitsia ei sokeroida.
• Possumunkki eli munkkipossu on ”porsaan muotoinen” eli nelikulmainen munkki, jonka nurkissa on korvat ja sisällä omenahillotäyte. Possumunkki tunnetaan myös nimellä posso etenkin Kotkassa.

• 
  Sokeroituja munkkirinkilöitä lautasella
• 
  Saksalaistyyppinen hillomunkki

Malasada

Malasada on varsinkin Portugalissa, Madeiralla, Azoreilla ja Havaijilla tunnettu hillomunkin muunnelma. Se valmistetaan hyvin samaan tapaan kuin tavalliset munkit, uppopaistamalla. Malasadaa on tapana valmistaa ja syödä varsinkin Mardi Gras'n aikaan tuhkakeskiviikkoa edeltävänä päivänä.^lähde?

Munkkien historiaa

Katso myös: Berliininmunkki

Munkkien eli uppopaistettujen makeiden pullataikinaleivonnaisten historia ulottuu Euroopassa keskiajalle saakka. Varhaisimmat varmat tiedot munkkien kaltaisista leivonnaisista ovat espanjalaisesta "Libri de Sent Sovi"-kirjasta vuodelta 1325, jossa juustoiset sokeripäällisteiset mykyt tunnetaan nimellä bunyol. Jokseenkin samaan aikaan Saksassa alettiin valmistaa leivonnaisia, jotka tunnettiin nimellä Schmalzbachernes eli ihraleivokset, luultavasti, koska ne uppopaistettiin sianrasvassa. Eräs niistä oli nimeltään Knapfen, josta tuli saksalainen perinneleivonnainen, ja joka on meidän^selvennä hillomunkkimme esiäiti. Sen varhaisin resepti on olemassa vuodelta 1350, keittokirjassa "Das Buch von guter Speise“. 1700-luvulla siitä tuli Berliinin tunnusomainen leivonnainen.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Munkki (leivonnainen) Wikimedia Commonsissa