Dopingrikos on Suomen rikoslaissa (39/1889) säädetty rikos, joka koskee dopingaineiden laitonta valmistamista, maahantuontia, myyntiä, välittämistä ja levittämistä. Dopingrikoksista säädetään rikoslain 44 luvun 6–8 §:ssä. Dopingaineen pelkkä käyttö tai hallussapito omaa käyttöä varten ei ole Suomessa rangaistavaa, mutta hallussapito on rangaistavaa, jos aineen todennäköisenä tarkoituksena on sen laittomasti levittäminen. Viranomaisten tietoon tulee vuosittain noin 300–540 dopingrikosta.
Dopingrikoksia koskevat rangaistussäännökset lisättiin rikoslain 44 lukuun lailla rikoslain muuttamisesta (400/2002), joka tuli voimaan 1. syyskuuta 2002. Muutoksen taustalla oli hallituksen esitys HE 17/2001 vp, jossa ehdotettiin rikoslain 44 lukuun uusia terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskevia säännöksiä, mukaan lukien dopingrikokset.
Ennen vuotta 2002 dopingaineille ei ollut omia rangaistussäännöksiä rikoslaissa, vaan niihin sovellettiin salakuljetusta ja laitonta tuontitavaraan ryhtymistä koskevia säännöksiä sekä lääkelain rangaistussäännöksiä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan dopingrikossäännösten tavoitteena oli puuttua tehokkaammin dopingaineiden laittomaan maahantuontiin ja kauppaan sekä osoittaa dopingaineiden laittoman levittämisen moitittavuus. Vakavuudeltaan dopingrikos sijoitettiin huumausainerikoksen ja lääkerikoksen välimaastoon.
Rikoslain 44 luvun 16 §:n mukaan dopingaineella tarkoitetaan synteettisiä anabolisia steroideja ja niiden johdannaisia, testosteronia ja sen johdannaisia, kasvuhormonia sekä kemiallisia aineita, jotka lisäävät testosteronin, sen johdannaisten tai kasvuhormonin tuotantoa ihmiskehossa. Tarkemmat säännökset annetaan valtioneuvoston asetuksella dopingaineina pidettävistä aineista (705/2002).
Dopingrikokseen (RL 44:6) syyllistyy henkilö, joka laittomasti valmistaa tai yrittää valmistaa, tuo tai yrittää tuoda maahan, myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää dopingainetta. Dopingrikoksesta tuomitaan myös se, joka pitää hallussaan dopingainetta todennäköisesti tarkoituksenaan levittää sitä laittomasti. Dopingrikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Dopingaineen hallussapito ei ole rangaistavaa, ellei hallussapitäjän todennäköisenä tarkoituksena ole levittää ainetta laittomasti. Pelkkä dopingaineen käyttö ei ole rangaistavaa.
Törkeä dopingrikos (RL 44:7) on kyseessä, jos dopingrikoksessa rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä dopingainetta, tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, rikoksentekijä toimii osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa tai dopingainetta levitetään alaikäisille, ja dopingrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeästä dopingrikoksesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Jos dopingrikos on dopingaineen määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä tuomitaan lievästä dopingrikoksesta (RL 44:8) sakkoon.
| Rikos | Pykälä | Rangaistusasteikko |
|---|---|---|
| Lievä dopingrikos | RL 44:8 | sakko |
| Dopingrikos | RL 44:6 | sakko – 2 vuotta vankeutta |
| Törkeä dopingrikos | RL 44:7 | 4 kuukautta – 4 vuotta vankeutta |
KKO vakiinnutti ratkaisussaan KKO:2008:51 periaatteet levittämistarkoituksen arvioinnille. Kun dopingainetta tavataan sellaisen henkilön hallusta, joka on itse aineiden käyttäjä, keskeisin peruste levittämistarkoitusta arvioitaessa on hallussapidetyn dopingaineen määrä. Levittämistarkoitusta voidaan pitää todennäköisenä, jos ainemäärä selvästi ylittää muutaman käyttöjakson arvioidun tarpeen, eikä sitä vastaan puhuvia seikkoja ilmene. Levittämistarkoitus voi olla pääteltävissä myös muista seikoista, kuten hintatiedoista tai henkilöiden nimiä sisältävistä luetteloista.
Tapauksessa A:n hallussa oli ollut metandienonia, stanatsololia, testosteronia, metyylitestosteronia ja nandrolonia yhteensä 2 313 tablettia ja 34 ampullia (103 ml). KKO hankki Kansanterveyslaitokselta asiantuntijalausunnon dopingaineiden tyypillisestä väärinkäytöstä. Lausunnon mukaan käyttöjaksot kestävät tyypillisesti noin kaksi kuukautta, minkä jälkeen seuraa noin kahden kuukauden tauko. Keskimääräisenä väärinkäyttömääränä pidettiin muiden kuin testosteronitablettien osalta 10 tablettia vuorokaudessa, testosteronitablettien osalta 30 tablettia vuorokaudessa ja ampullimuotoisten steroidien osalta noin 1 millilitraa joka toinen vuorokausi. Yhden noin neljän kuukauden käyttöjakson aikana kuluisi siten keskimäärin noin 600 steroiditablettia tai noin 1 800 testosteronitablettia tai noin 30 millilitraa injektoitavia steroideja.
Laskennallisesti A:n hallussa olleet dopingaineet riittivät noin 433 vuorokauden väärinkäyttöön eli noin seitsemään käyttöjaksoon. KKO katsoi, ettei näin suurta määrää voitu pitää yksinomaan omaan käyttöön tarkoitettuna, ja tätä tukivat myös A:n hallusta takavarikoidut dopingaineiden hintataulukot sekä kalenterimerkinnöissä esiintyneet henkilöiden nimet.
Ratkaisussa KKO:2024:16 korkein oikeus tarkensi, ettei pelkkä aineen määrä riitä osoittamaan levittämistarkoitusta, vaan arvioinnissa on annettava merkitystä myös vastaajan uskottavalle kertomukselle omasta käytöstään. Tapauksessa vastaajan hallussa olleet dopingaineet riittivät syytteen mukaan 5,54 käyttöjaksoon, mutta levittämistarkoitusta ei katsottu näytetyksi, koska syyte perustui yksinomaan käyttöjaksojen laskennalliseen lukumäärään eikä muuta levittämistarkoitusta tukevaa näyttöä ollut esitetty.
Ratkaisussa KKO:2008:51 korkein oikeus katsoi, että arvio siitä, onko dopingaineen määrää pidettävä huomattavan suurena, on syytä perustaa siihen, kuinka moneen keskimääräiseen käyttöjaksoon dopingaineet riittäisivät. Koska jo dopingrikoksena rangaistava hallussapito levittämistarkoituksessa edellyttää suurien ainemäärien hallussapitoa, huomattavan suurena on pidettävä määrää, joka on selvästi suurempi kuin todennäköiseen levittämistarkoitukseen viittaava määrä. Hallituksen esityksen (HE 17/2001 vp) mukaan huomattavan suuri määrä voi olla kyseessä, kun dopingainetta riittäisi myytäväksi kymmenelle henkilölle muutaman kuukauden käyttöä varten.
Tapauksessa KKO:2008:51 A:n hallussa olleet dopingaineet riittivät noin seitsemään käyttöjaksoon. KKO katsoi, ettei kyseessä ollut huomattavan suuri määrä, koska määrä oli selvästi vähemmän kuin mitä lainsäätäjä oli tarkoittanut. A tuomittiin törkeän dopingrikoksen sijasta dopingrikoksesta 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.
KKO on ratkaisussaan KKO:2017:88 vahvistanut, että törkeän dopingrikoksen rangaistus mitataan käyttöjaksomenetelmällä, jossa yhden käyttöjakson pituutena pidetään noin neljää kuukautta ja ainemäärä arvioidaan ratkaisusta KKO:2008:51 ilmenevillä perusteilla. KKO linjasi, että koska dopingaineet ovat niihin liittyvien terveysriskien ja sosiaalisten haittojen suhteen huumausaineita vaarattomampia, dopingrikoksen rangaistus on mitattava huumausaineista lievimmin arvosteltavan hasiksen oikeuskäytännössä vakiintunutta rangaistustasoa selvästi lievemmäksi.
Ratkaisussa käräjäoikeus päätyi siihen, että testosteronin ja anabolisten steroidien maahantuonnista oikeudenmukainen rangaistus olisi 10 käyttöjaksosta 4 kuukautta, 30 käyttöjaksosta 6 kuukautta, 100 käyttöjaksosta 9 kuukautta ja 500 käyttöjaksosta 1 vuosi 4 kuukautta vankeutta.
KKO on ratkaisussaan KKO:2022:49 linjannut, ettei dopingaineiden kauttakuljetus ole laissa tarkoitettua maahantuontia, koska kauttakuljetuksen rinnastaminen maahantuontiin olisi vastoin rikosoikeudessa noudatettavaa analogiakieltoa. Dopingrikoksen tunnusmerkistö ei sisällä kuljetusta tai kauttakuljetusta tekotapana.
Viranomaisten tietoon tulleiden dopingrikosten määrä on vaihdellut vuosittain. Vuosien 2019–2020 kasvuun vaikutti Silkkitie-verkkokaupan palvelimen takavarikointi, joka tuotti noin 300 dopingaiheista rikosilmoitusta.
| Vuosi | Dopingrikokset | Törkeät dopingrikokset | Epäillyt henkilöt |
|---|---|---|---|
| 2020 | 542 | 77 | 535 |
| 2021 | 298 | 43 | 283 |
| 2022 | 342 | 31 | 315 |
| 2023 | 477 | 17 | 450 |
| 2024 | 436 | 15 | 391 |
Lähde: PolStat 2025.
Käräjäoikeudet käsittelivät vuosina 2013–2017 keskimäärin noin 90 dopingtuomiota vuodessa. Perusmuotoinen dopingrikos muodosti 74 prosenttia tuomioista, törkeä dopingrikos 18 prosenttia ja lievä dopingrikos 8 prosenttia. Rangaistuksista 68 prosenttia oli sakkoja ja 32 prosenttia vankeusrangaistuksia, joista 75 prosenttia ehdollisia. Tuomituista 93 prosenttia oli miehiä.
Vantaan käräjäoikeus käsitteli yli puolet kaikista dopingtuomioista (keskimäärin 52 tuomiota vuodessa), koska Helsinki-Vantaan lentoaseman ulkomaanposti on Tullin keskeinen valvontapiste.
Noin 90 prosenttia Tullin tekemistä dopingainetakavarikoista tapahtuu posti- ja pikarahtiliikenteessä, pääosa Helsinki-Vantaan lentoaseman ulkomaanpostissa. Dopingaineita tilataan pääasiassa internetin verkkokauppojen kautta. Suomea käytetään myös kauttakulkumaana Aasiasta EU:n alueelle maantieteellisen aseman ja hyvien liikenneyhteyksien vuoksi.
Yleisimpiä dopingaineiden lähtömaita ovat olleet Slovakia, Puola, Yhdysvallat, Thaimaa, Iso-Britannia, Unkari, Romania ja Viro. Dopingaineita myös valmistetaan Suomessa ulkomailta salakuljetetusta raaka-aineesta.
Tullin vuonna 2024 takavarikoimien dopingaineiden määrä oli 62 486 annosyksikköä, mikä oli viiden vuoden korkein luku. Vuonna 2023 takavarikoitiin 20 370 annosyksikköä.
Lapin käräjäoikeus tuomitsi 8. maaliskuuta 2021 yhteensä 20 henkilöä dopingrikoksista. Rikoskokonaisuus koski vuosina 2017–2020 tapahtunutta laajamittaista doping- ja lääkeaineiden maahantuontia ja myyntiä Tor-verkon Silkkitie-kauppapaikalla muun muassa Rautakoura- ja Anabolic Shop Fi -nimisillä myyntitileillä. Kolme päävastaajaa oli tuonut ulkomailta tuhansia väärinkäyttöjaksoja dopingaineita – muun muassa trenbolonia, stanatsololia, nandrolonia, metandienonia ja kasvuhormonia – sekä yli 27 000 tablettia lääkevalmisteita. Ulkomailta tilatut paketit toimitettiin vastaanottajiksi palkatuille henkilöille, joilta ne haettiin ja levitettiin eteenpäin.
Rikoshyödyksi laskettiin 342 200 euroa. Käräjäoikeus tuomitsi päävastaajat 4 vuoden, 3 vuoden 9 kuukauden ja 3 vuoden 8 kuukauden ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Neljäs mies, joka oli auttanut yhtä tekijöistä avaamalla ulkomaisia tilejä rikoshyödyn käyttökulkupaikaksi, tuomittiin 2 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Tuomittujen joukossa oli Helsingin poliisilaitoksen vanhempi rikoskonstaapeli, joka tuomittiin 2 vuoden 2 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen törkeästä dopingrikoksesta, lääkerikoksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Rikoskonstaapeli oli alun perin hankkinut dopingaineita omaa käyttöään varten Tor-verkon kautta ja siten tutustunut yhteen päävastaajista. Hän oli käyttänyt poliisin tietojärjestelmiä selvittääkseen, oliko häntä kirjattu rikoksesta epäillyksi.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 8. huhtikuuta 2021 Helsingin poliisilaitoksen vanhemman konstaapelin Kimmo Niemen 1 vuoden 10 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen törkeästä dopingrikoksesta ja lääkerikoksesta osana Katiska-huumevyyhtiä.
Syyttäjän mukaan Niemi oli vuodesta 2017 alkaen välittänyt ja myynyt dopingaineita – muun muassa testosteronia, anabolisia steroideja ja antiestrogeenejä – yhteensä vähintään 171 käyttöjaksoa 35 000 euron arvosta. Lisäksi hänen hallustaan löydettiin 275 käyttöjaksoa dopingaineita, joiden tarkoituksena oli levittää niitä eteenpäin. Niemi myi myös lääkkeitä 5 000 eurolla. Dopingaineita löydettiin kuntosalin pukukaapista, Niemen kotoa sekä Pasilan poliisitalolta.
Tulli takavarikoi marraskuussa 2018 Kymenlaaksossa sijaitsevasta tullivarastosta noin 900 kiloa laittomia doping- ja lääkeaineita, joiden arvo oli noin 2,5 miljoonaa euroa. Aineet oli toimitettu Kiinasta lentorahtina neljässä erässä Saksan, Puolan ja Turkin kautta. Kymenlaakson käräjäoikeus tuomitsi tullivarastonhoitajan 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen törkeistä dopingrikoksista ja salakuljetuksesta, mutta Itä-Suomen hovioikeus katsoi, että kyseessä oli aineiden kauttakuljetus eikä maahantuonti. Tapaus johti korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO:2022:49, jossa vahvistettiin, ettei dopingaineiden kauttakuljetus ole maahantuontia.