Dufourspitze

Tyyppi	main peak (en) (käännä suomeksi), four-thousander (en) (käännä suomeksi), ultra-prominent peak (en) (käännä suomeksi)
Sijainti	Valais, Sveitsi
Vuoristo	Monte Rosan massiivi, Valais’n Alpit
Korkeus merenpinnasta	4 634 m
Prominenssi	2 165 m
Ensimmäinen nousu huipulle	1855
Koordinaatit	45° 56′ 13″ P, 7° 52′ 00″ I

Dufourspitze (ital. Monte Rosa) on Sveitsin Valais’n Alpeilla sijaitseva vuorenhuippu. Yltäessään 4 634 metrin korkeuteen merenpinnan tasosta se on Sveitsin korkein kohta, sekä Alppien toiseksi korkein. Vuori on myös Länsi-Euroopan toiseksi korkein huippu, kun Mont Blancin naapurihuippuja ei lasketa mukaan. Sen 2 470-metrinen itäseinämä on Alppien korkein, kun taas sen läntinen puoli on Alppien toiseksi suurimman Gornergletscher-jäätikön peitossa. Vuori kuuluu Zermattin kuntaan Wallisin kantonissa. Vuorenhuippu on nimetty sveitsiläisen kenraalin Guillaume-Henri Dufourin mukaan, joka muun muassa kartoitti Sveitsin topografiaa.

Dufourspitzen huipulle kiivettiin ensimmäisen kerran vuonna 1855. Mukana oli kahdeksan kiipeilijää ja kolme opasta. Vuori on hyvin suosittu kiipeilijöiden keskuudessa. Kesä on vuodenajoista paras sille kiivettäessä. Lähin kaupunki on Zermatt lähestyttäessä vuorta Sveitsin puolelta. Zermattista on junayhteys Gornergratin vuoristoalueelle, joka sijaitsee vastapäätä Dufourspitzen länsipuolen rinteitä. Lämpötila huipulla voi laskea jopa alle −40 °C:seen vuoren korkeuden ja sitä ympäröivien jäätiköiden vaikutuksen vuoksi. Moni turisti käy alueella pelkästään valokuvauksen vuoksi, sillä Monte Rosan massiivilta avautuu upeita panoraamauksellisia kuvauskohteita. Muun muassa Matterhornvuori näkyy hyvin sen länsipuolella. Lumiraja on kesällä noin 3 000 metrin korkeudessa. Dufourspitzen lounaispuolella erottuvat Lyskamm-, Castor- ja Polluxvuoret. Sen pohjoispuolella näkyy Nordendvuori ja joitakin kilometrejä kauempana myös Weisshorn ja Dom. Koko massiivi muodostuu lähinnä graniitti- tai graniittigneissikivestä.

Vuoristomajat ja reitit

Suosituin vuoristomaja on Monte Rosa Hütte, jonka omistaa Schweizer Alpen-Club yli 2 800 metrin korkeudessa, vuoren länsirinteellä. Sen molemmin puolin kulkee kaksi jäätikköä, Gornergletscher- ja Grenzgletscherjäätiköt. Vuonna 2009 alueelle rakennettiin moderni vuoristomaja, jonka seinillä ja katossa on aurinkopaneeleja. Aurinkopaneeleilla pystytään keräämään jopa 90 % vuoristomajan energiantarpeesta. Rakennus on viisikerroksinen. Massiivin Italian puoleisessa osassa sijaitsee Regina Margherita -vuoristomaja lähes 4 600 metrin korkeudessa, Signalkuppevuorella. Vuoristomajassa on laboratorio ja observatorio.

Suosituin reitti on Normal Route, joka alkaa Monte Rosa Hütten vuoristomajalta. Reitti kulkee suurimmaksi osaksi jäätiköllä. Reitin loppuvaiheessa, aivan Dufourspitzen huipun alapuolella, kohoaa 150 metrin seinämä, jolloin kiipeilijät turvautuvat teknisiin laitteisiin kuten köysiin. Toinen, vaativampi reitti on nimeltään Oberen Westgrat (Länsiharjanne). Reitti seuraa aluksi Normal Routea, mutta kääntyy ylempänä oikealle. Reitti on teknisesti vaativaa. Molemmilla reiteillä käytetään kiipeilysaappaita, joihin kiinnitetään jääraudat. Italian puolella tunnetuin reitti on Marinelli Couloir.

Kiipeilyhistoriaa

Ensimmäinen onnistunut kiipeäminen vuonna 1855.
Ensimmäinen naiskiipeilijä Lucy Walker saavutti huipun vuonna 1862, Frank Walkerin ja oppaan Melchior Andereggin kanssa.
Ensimmäinen kiipeäminen itäseinämän kautta ja Marinelli Couloirin halki vuonna 1872, Taylor, Pendlebury ja opas Ferdinand Imseng.
Ensimmäinen kiipeäminen Southern Spurin kautta, Eustace Hulton ja oppaat Joseph Moser ja Peter Rubi vuonna 1874.
Ensimmäinen kiipeäminen Southeast Ridgen kautta, F. P. Barlow, G. W. Prothero ja oppaat Antonio Carrel ja Peter Taugwalder vuonna 1874.
Ensimmäinen talvikiipeäminen Souther Spurin (Cresta Rey) kautta, Vittorio Sella ja oppaat Daniel Maquignaz ja Joseph Maquignaz vuonna 1884.
Ensimmäinen talvikiipeäminen Southeast Ridgen kautta, Mario Piacenza, A. Curta, A. Lazier ja O. Lazier vuonna 1907.
Ensimmäinen yksinkiipeäminen itäseinämän kautta, Angelo Taveggia vuonna 1924.
Ensimmäinen talvikiipeäminen itäseinämän kautta, vuorioppaat, Luciano Bettineschi, Felice Jacchini, Michele Pala ja Lino Pironi vuonna 1965.
Vuonna 1969 alppihiihtäjä Sylvain Saudan laskeutui koko Marinelli Couloirin halki itäseinämällä.
Ensimmäinen yksin tehty talvikiipeäminen itäseinämällä vuonna 1991, Walter Bernardi, joka loukkautui ja pelastettiin helikopterilla lähellä Grenzsattelia, joka on lähellä Dufourspitzen huippua.

Valokuvagalleria

Näkymä vuoren huipulta, vasemmalla Matterhornvuori.
Näkymä Nordendvuorelle.
Näkymä etelään ja Italian Alpeille, etualalla Lyskammvuori.

Katso myös

Luettelo maiden korkeimmista kohdista

Lähteet

1 2 3 Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 418. Otava, 1970.
↑ Dufourspitze - Yleiskatsaus, pääseminen huipulle, majoitus, kuvia ym. Dufourspitze. SummitPost. Viitattu 03.02.2009. (englanniksi)
1 2 Dufourspitze, vuoriin erikoistunut tietosanakirja Dufourspitze. Peakware World Mountain Encyclopedia. Viitattu 03.02.2009. (englanniksi)
↑ Dufourspitze (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.1.2014.
↑ http://www.mountwiki.com/wiki/view/Dufourspitze (Arkistoitu – Internet Archive)

Yli 4 000 -metriset Alppien vuoret

Massif des Écrins	Barre des Écrins (4 102 m) · Dôme de Neige des Écrins (4 015 m)
Gran Paradison massiivi	Gran Paradiso (4 061 m)
Mont Blancin massiivi	Mont Blanc (4 811 m) · Mont Blanc de Courmayeur (4 748 m) · Picco Luigi Amedeo · Mont Maudit (4 465 m) · Dôme du Goûter (4 304 m) · Lenzspitze · Mont Blanc du Tacul (4 248 m) · Grand Pilier d’Angle · Punta Walker (Grandes Jorasses) (4 208 m) · Punta Whymper (Grandes Jorasses) (4 184 m) · Aiguille Verte (4 122 m) · Aiguille du Diable · Aiguille Blanche de Peuterey (4 112 m) · Punta Croz (Grandes Jorasses) (4 110 m) · Punta Carmen · Grande Rocheuse (4 102 m) · Punta Médiane · Punta Chaubert · Mont Brouillard · Aiguille de Bionnassay (4 066 m) · Punta Marguerite (Grandes Jorasses) (4 065 m) · Corne du Diable · Punta Hélène (Grandes Jorasses) (4 045 m) · Aiguille du Jardin (4 035 m) · Dôme de Rochefort (4 015 m) · Dent du Géant (4 013 m) · Punta Baretti (4 013 m) · Aiguille de Rochefort (4 001 m) · Les Droites (4 000 m)
Valais’n Alpit	Dufourspitze (4 638 m) · Nordend (4 609 m) · Zumsteinspitze (4 563 m) · Signalkuppe (4 554 m) · Zinalrothorn · Dom (4 545 m) · Lyskamm Oriental (4 527 m) · Weisshorn (4 506 m) · Täschhorn (4 491 m) · Lyskamm Occidental (4 479 m) · Matterhorn (4 478 m) · Parrotspitze (4 432 m) · Dent Blanche (4 364 m) · Ludwigshöhe (4 341 m) · Nadelhorn (4 327 m) · Corno Nero (4 322 m) · Grand Combin de Grafeneire · Stecknadelhorn · Castor (4 230 m) · Piramide Vincent (4 215 m) · Hohberghorn · Alphubel (4 206 m) · Rimpfischhorn (4 199 m) · Strahlhorn · Grand Combin de Valsorey · Dent d’Hérens (4 171 m) · Breithorn Occidental (4 164 m) · Breithorn Central · Bishorn (4 153 m) · Grand Combin de la Tsessette (4 135 m) · Breithorn Oriental · Breithornzwillinge (4 106 m) · Pollux (4 092 m) · Roccia Nera (4 075 m) · Ober Gabelhorn (4 073 m) · Punta Giordani (4 046 m) · Dürrenhorn (4 035 m) · Weissmies (4 031 m) · Allalinhorn (4 027 m) · Lagginhorn (4 010 m)
Bernin Alpit	Finsteraarhorn (4 274 m) · Aletschhorn (4 182 m) · Jungfrau (4 166 m) · Mönch (4 105 m) · Schreckhorn (4 080 m) · Gross Fiescherhorn (4 049 m) · Gross Grünhorn (4 043 m) · Lauteraarhorn (4 042 m) · Hinter Fiescherhorn (4 025 m)
Berninan Alpit	Piz Bernina (4 049 m)

[fokus-1] 1 2 3 Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 418. Otava, 1970.

[dufourspitze-2] Dufourspitze - Yleiskatsaus, pääseminen huipulle, majoitus, kuvia ym. Dufourspitze. SummitPost. Viitattu 03.02.2009. (englanniksi)

[dufourspitze_peakware-3] 1 2 Dufourspitze, vuoriin erikoistunut tietosanakirja Dufourspitze. Peakware World Mountain Encyclopedia. Viitattu 03.02.2009. (englanniksi)

[4] Dufourspitze (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.1.2014.

[5] ttp://www.mountwiki.com/wiki/view/Dufourspitze (Arkistoitu – Internet Archive)