Itä-Euroopan aika

Euroopan aikavyöhykkeet:
sininen Länsi-Euroopan aika (UTC±0)
Länsi-Euroopan kesäaika (UTC+1)
punainen Keski-Euroopan aika (UTC+1)
Keski-Euroopan kesäaika (UTC+2)
kultainen Itä-Euroopan aika (UTC+2)
Itä-Euroopan kesäaika (UTC+3)
vihreä Moskovan aika, Turkin aika (UTC+3)
Kesäaika ei ole käytössä vaaleammalla sävyllä merkityillä alueilla (Islanti, Turkki, Valko-Venäjä ja Venäjä). Kartalla on esitetty kiistanalainen Krimin niemimaa Venäjän miehityksen johdosta osana aikavyöhykettä UTC+3, vaikka kansainvälisesti (de jure) se kuuluu Ukrainaan.

Itä-Euroopan aika (engl. Eastern European Time, EET), UTC+2 on aikavyöhyke, johon maantieteellisesti sisältyvät alueet itäisten pituuspiirien 22 astetta 30 minuuttia ja 37 astetta 30 minuuttia välillä.

Suomi liittyi Itä-Euroopan aikaa noudattaviin maihin 1. toukokuuta 1921. Tätä ennen ei ollut virallista yhteisaikaa, vaikkakin rautateillä noudatettu Helsingin paikallisaika oli laajentunut yleisempään käyttöön. Helsingin keskiaika oli noin 1 tunti 40 minuuttia edellä Greenwichin keskiaurinkoajasta. Suomessa muutos tapahtui niin että 1. toukokuuta 1921 vastaisena yönä kellot siirrettiin kello 24 eteenpäin 20 minuuttia 10,9 sekuntia, jolloin ne olivat tasan kaksi tuntia edellä Greenwichin ajasta.

Jotkut valtiot käyttävät yhteyksiensä vuoksi toista aikavyöhykettä kuin mihin ne maantieteellisesti auringon kierron ja pituuspiirien perusteella kuuluvat. Merkittäviä siirtymiä ovat olleet:

Kesäisin on käytössä Itä-Euroopan kesäaika (EEST) eli Itä-Euroopan aika lisättynä yhdellä tunnilla, UTC+3.

Nimitystä Itä-Euroopan aika käytetään vain Euroopassa.

UTC+2:ta käyttävät valtiot

Katso myös