Ederson Moraes
_(cropped).JPG) Ederson vuonna 2026. | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Ederson Santana de Moraes | ||
| Syntymäaika | 17. elokuuta 1993 | ||
| Syntymäpaikka | Osasco, Brasilia | ||
| Pelipaikka | maalivahti | ||
| Pituus | 188 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | Fenerbahçe | ||
| Pelinumero | 31 | ||
| Junioriseurat | |||
| 2008–2009 | São Paulo | ||
| 2009–2011 | Benfica | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2011–2012 | Ribeirão | 29 | (0) |
| 2012–2015 | Rio Ave | 37 | (0) |
| 2015 | Benfica B | 4 | (0) |
| 2015–2017 | Benfica | 37 | (0) |
| 2017–2025 | Manchester City | 276 | (0) |
| 2025– | Fenerbahçe | 24 | (0) |
| Maajoukkue | |||
| 2014 | Brasilia U23 | 5 | (0) |
| 2017– | Brasilia | 32 | (0) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 8. kesäkuuta 2026.
| |||
Ederson Santana de Moraes (s. 17. elokuuta 1993 Osasco), tunnetaan yleisesti vain nimellä Ederson, on brasilialainen jalkapallomaalivahti, joka edustaa Turkin Superliigassa pelaavaa Fenerbahçea ja Brasilian maajoukkuetta.
Seurajoukkueura
Ederson aloitti uransa São Paulossa vuonna 2008, kunnes liittyi vuotta myöhemmin portugalilaiseen Benficaan, jossa hän vietti kaksi kautta junioripelaajana. Vuonna 2012 hän siirtyi Ribeirãosta Rio Aveen, jossa pelasi 37 Primeira Ligan ja kaksi Eurooppa-liigan ottelua. Hän liittyi uudelleen Benficaan vuonna 2015 pelaten ensin reservijoukkueessa ennen debyyttiään ykkösjoukkueessa maaliskuussa vuonna 2016. Benficassa hän voitti Portugalin pääsarjamestaruuden kahdesti (2016, 2017), ja Portugalin cupin (2017) sekä Liigacupin (2016) kerran. Hän pelasi seurassa kaikkiaan 37 Portugalin pääsarjaottelua sekä kymmenen Mestarien liigan ottelua.
Ederson siirtyi englantilaisen Manchester Cityn riveihin 35 miljoonan punnan siirtosummalla kesäkuussa 2017. Hän voitti tulokaskaudellaan Valioliigan mestaruuden pelattuaan kahta vaille seuran kaikki pääsarjaottelut. Mestarien liigassa hän pelasi yhdeksän ottelua. Kaudella 2018−2019 City voitti kansallisen triplamestaruuden, ja Ederson pelasi kaikki 38 valioliigaottelua, kaikki FA cupin ottelut sekä liigacupin finaalin. Hänet valittiin Valioliigan kauden joukkueeseen. Mestarien liigassa hän pelasi Cityn kaikki kymmenen ottelua.
Ederson pelasi kaudella 2019–2020 Valioliigassa 35 ottelua, joista 16:ssa piti vastustajan maaleitta voittaen Golden Glove -palkinnon. Mestarien liigassa hän pelasi kahdeksan ottelua. Hän sai Golden Glove -palkinnon myös kaudella 2020–2021 pelattuaan jälleen eniten nollapelejä liigassa, tällä kertaa 19 pelaamissaan 36 ottelussa Cityn voittaessa liigamestaruuden. Hänet nimettiin myös sarjan tähdistöjoukkueeseen. Mestarien liigassa hän pelasi 12 ottelua, myös tappiollisen finaalin, ja päästi kaikkiaan viisi maalia.
Ederson piti kaudella 2021–2022 pelaamissaan 37 valioliigaottelussa maalinsa puhtaana 20 ottelussa, millä hän jakoi Golden Glove -palkinnon Liverpoolin Alissonin kanssa Cityn voittaessa liigamestaruuden. Mestarien liigassa pelaamissaan 11 ottelussa hän päästi 14 maalia. Kaudella 2022–2023 City voitti triplamestaruuden. Ederson pelasi Valioliigassa 35 ottelua, joissa 11:ssä hän piti vastustajan maaleitta. Mestarien liigan 11 ottelussa hän päästi vain neljä maalia ja pelasi seitsemän nollapeliä finaali mukaan lukien. FA Cupin voittajajoukkueessa hän pelasi yhden puoliajan viidennen kierroksen ottelussa. Kaudella 2023–2024 hän pelasi Cityn voittamassa Valioliigassa 33 ottelua, joista kolmessatoista hän jätti vastustajan maaleitta. Mestarien liigassa hän pelasi seitsemän ottelua. Hän pelasi molemmat ottelut Cityn voittaessa seurajoukkueiden maailmanmestaruuden. Hän voitti myös UEFA Super Cupin. Kaudella 2024–2025 hän pelasi 26 valioliigaottelua, joissa hän päästi 26 maalia ja pelasi kymmenen nollapeliä. Lisäksi hän antoi neljä maalisyöttöä. Mestarien liigassa pelaamissaan kahdeksassa ottelussa hän päästi 20 maalia. Seurajoukkueiden MM-kilpailuissa hän päästi kolmessa ottelussa kuusi maalia. Kauden aluksi hän voitti Community Shieldin.
Ederson siirtyi Turkin Superliigassa pelaavaan Fenerbahçeen 11 miljoonan euron siirtosummalla syyskuussa 2025. Debyyttikaudellaan Fenerbahçessa hän pelasi 24 liigaottelua, joissa hän päästi 24 maalia ja pelasi kahdeksan nollapeliä. Eurooppa-liigassa hän pelasi kaudella 2025–2026 yhdeksän ottelua, joissa hän päästi 10 maalia ja piti kolmessa ottelussa vastustajan maaleitta. Ederson oli tammikuussa 2026 voittamassa Turkin supercupia, jonka loppuottelussa Galatasarayta vastaan hän pelasi nollapelin ottelun päättyessä Fenerbahçen 2–0-voittoon.
Maajoukkueura
Ederson pelasi viisi ottelua Brasilian alle 23-vuotiaiden jalkapallomaajoukkueessa. Brasilian A-maajoukkueeseen hänet valittiin ensimmäisen kerran MM-karsintaotteluun Uruguayta vastaan maaliskuussa 2017. Ensimmäisen A-maaottelunsa hän pelasi MM-karsintapelissä Chileä vastaan saman vuoden lokakuussa. Hän kuului Brasilian joukkueeseen MM-kilpailuissa 2018, muttei päässyt pelaamaan. Hän ei päässyt kentälle myöskään Brasilian voittaessa Copa Américan 2019. Hän pelasi neljä ottelua, mukaan lukien tappiollisen finaalin, Copa Américassa 2021. MM-kilpailuissa 2022 hän pelasi alkulohko-ottelun Kamerunia vastaan.
Lähteet
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Ederson Moraes Transfermarkt. (englanniksi)
- ↑ Tässä on Valioliigan vuoden joukkue: Liverpool ja Man City dominoivat – Hazard ja Salah eivät mahtuneet mukaan 25.4.2019. Viitattu 19.5.2019.
- ↑ Jamie Vardy maalikuninkaaksi, Golden Glove Manchesteriin – Kevin De Bruyne jakamaan Thierry Henryn syöttöennätystä vaihtopenkki.com. 26.7.2020. Viitattu 27.7.2020.
- ↑ Golden Glove: Premier League most clean sheets 2020/21 season squawka.com. 23.5.2021. Viitattu 30.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Man City's Kevin De Bruyne and Phil Foden win men's PFA Players' Player of the Year and PFA YPOTY prizes, while Man City Women's Lauren Hemp claims women's PFA YPOTY; Chelsea's Fran Kirby wins women's PFA POTY skysports.com. 7.6.2021. Viitattu 24.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Ederson and Alisson share Golden Glove award premierleague.com. 22.5.2022. Viitattu 22.5.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Ederson Soccerbase.comissa (englanniksi)
1 Alisson | 2 Thiago Silva | 3 Miranda | 4 Geromel | 5 Casemiro | 6 Filipe Luís | 7 Douglas Costa | 8 Renato Augusto | 9 Gabriel Jesus | 10 Neymar | 11 Coutinho | 12 Marcelo | 13 Marquinhos | 14 Danilo | 15 Paulinho | 16 Cássio | 17 Fernandinho | 18 Fred | 19 Willian | 20 Firmino | 21 Taison | 22 Fagner | 23 Ederson | Valmentaja Tite
1 Alisson | 2 Danilo | 3 Thiago Silva | 4 Marquinhos | 5 Casemiro | 6 Alex Sandro | 7 Paquetá | 8 Fred | 9 Richarlison | 10 Neymar | 11 Raphinha | 12 Weverton | 13 Dani Alves | 14 Militão | 15 Fabinho | 16 Alex Telles | 17 Bruno Guimarães | 18 Gabriel Jesus | 19 Antony | 20 Vinícius Júnior | 21 Rodrygo | 22 Éverton Ribeiro | 23 Ederson | 24 Bremer | 25 Pedro | 26 Martinelli | Valmentaja Tite
1 Alisson | 2 Éderson | 3 Gabriel | 4 Marquinhos | 5 Casemiro | 6 Alex Sandro | 7 Vinícius Júnior | 8 Bruno Guimarães | 9 Cunha | 10 Neymar | 11 Raphinha | 12 Weverton | 13 Danilo | 14 Bremer | 15 Léo Pereira | 16 Douglas | 17 Fabinho | 18 Danilo Santos | 19 Endrick | 20 Paquetá | 21 Luiz Henrique | 22 Martinelli | 23 Ederson Moraes | 24 Ibañez | 25 Thiago | 26 Rayan | Valmentaja Ancelotti
2005: Petr Čech • 2006: Pepe Reina • 2007: Pepe Reina • 2008: Pepe Reina • 2009: Edwin van der Sar • 2010: Petr Čech • 2011: Joe Hart • 2012: Joe Hart • 2013: Joe Hart • 2014: Petr Čech, Wojciech Szczęsny • 2015: Joe Hart • 2016: Petr Čech • 2017: Thibaut Courtois • 2018: David de Gea • 2019: Alisson • 2020: Ederson • 2021: Ederson • 2022: Alisson, Ederson • 2023: David de Gea • 2024: David Raya • 2025: David Raya, Matz Sels • 2026: David Raya