| Edvard Wainio | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. elokuuta 1853 Pieksämäki |
| Kuollut | 14. toukokuuta 1929 (75 vuotta) Turku |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Kasvitiede, jäkälätiede, jäkälä ja Kasvimaantiede |
Edvard August Vainio (vuoteen 1876 Lang, 1876–1919 Wainio; 5. elokuuta 1853 Pieksämäki – 14. toukokuuta 1929 Turku) oli suomalainen kasvitieteilijä ja jäkälätutkija. Hän oli Helsingin yliopiston dosentti vuosina 1880–1906 ja Turun yliopiston ylimääräinen opettaja vuodesta 1922.
Wainio julkaisi vuonna 1878 ensimmäiset suomenkieliset kasvimaantieteelliset teokset Havainnoita Itä-Hämeen kasvistosta ja Kasviston suhteista Pohjois-Suomen ja Venäjän-Karjalan rajaseuduilla. Myöhemmin hän keskittyi jäkäliin ja keräsi niitä eri puolilta Suomea ja ulkomailta. Tieteellisten teosten lisäksi hän julkaisi yleistajuisen matkakertomuksen Matkustus Brasiliassa (1888) ja Siperian tutkimusmatkasta kertovan vihkosen. Myöhemmin hän julkaisi muiden keräämiin kokoelmiin perustuvia teoksia. Turun yliopisto osti hänen 22 000 jäkälänäytettä käsittävän kokoelmansa vuonna 1919. Hänen aikanaan kokoelmat Turussa laajenivat 35 000 näytteeseen.
Wainio ei saanut hakemaansa kasvitieteen professuuria Helsingin yliopistosta, joten elättääkseen itsensä hän toimi vuosina 1891–1901 painoasiain ylihallituksen asiamiehenä ja 1901–1917 yliasiamiehenä. Koska hän oli siten sortokausien aikana venäläisen hallinnon pääsensori, hänestä tuli julkisuudessa halveksittu ja myös akateemisessa maailmassa hyljeksitty. Suomen itsenäistyttyä hän menetti virkansa ja joutui taloudellisesti koville. Lopulta Turun yliopisto pelasti Vainion tarjoamalla hänelle opettajanviran ja ostamalla hänen kokoelmansa sekä maksamalla hänelle palkkaa niiden järjestämisestä.
Viimeisinä vuosinaan Vainio oli arvostettu opettaja ja toimi kasviretkillä ohjaajana. Turun yliopistolla hänen työhuonettaan kutsuttiin ”Vainion majakaksi”, koska valo paistoi sieltä iltamyöhään hänen työskennellessään. Hänelle myönnettiin valtioneläke vain hetkeä ennen hänen kuolemaansa.
Vainion puoliso oli ranskalainen Maria Pérottin. Heidän poikansa Ilmari Vainio tunnetaan luomastaan professori Itikainen -sarjakuvahahmosta, joka on Edvard Vainion tavoin luonnontieteilijä.
