| Elaska | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Kivinilkkakalat Zoarcoidei |
| Heimo: | Elaskat Lumpenidae |
| Suku: | Lumpenus |
| Laji: | lampretaeformis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lumpenus lampretaeformis |
|
| Katso myös | |
Elaska (Lumpenus lampretaeformis) on ahvenkalojen lahkoon kuuluva pohjoisten merten kalalaji.
Elaskaa esiintyy Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa Pohjois-Atlantin rannikkovesissä sekä Jäämeren vesissä muun muassa Grönlannissa ja Huippuvuorilla. Elaska elää myös Itämeren syvissä osissa.
Elaska on kellertävän ruskehtavan läikikäs, pitkulainen ja lähes käärmemäisen hoikka kala. Aikuinen elaska on useimmiten alle 30 senttimetriä pitkä. Selkäevä alkaa pään takaa ja vatsaevä vatsapuolen puolivälistä. Molemmat evät jatkuvat pyrstöön saakka. Sen ruokavalioon kuuluvat pohjaeläimet, Itämeressä erityisesti massiäyriäiset. Poikaset elävät kuoriutumisen jälkeen veden ylimmässä kerroksessa planktonin joukossa. Viimeistään saavutettuaan 4-5 cm mitan ne alkavat elää pohjalla.
Elaska on pohjakala, joka elää tyypillisesti 100–200 metrin syvyydessä, mutta talvisin saattaa nousta 25 metrin syvyyteen. Itämeren elaskoja saadaan harvoin pyydettyä, joten se on melko tuntematon kalalaji eikä sillä ole taloudellista merkitystä.
Ulkonäöltään elaskaa muistuttavat suomalaisista kaloista ankerias, kivinilkka, nahkiainen, pikkunahkiainen ja teisti.