Eleginen distikon

Eleginen distikon (myös eleginen distikhon, elegiamitta, m.kreik. δίστιχον, distikhon, ”kaksisäkeinen”) on antiikin kreikkalaisesta metriikasta peräisin oleva runomitta, jota käytettiin alun perin elegia- eli hautarunoudessa. Se koostuu distikonista eli säeparista, joista ensimmäinen säe on daktyylisessä heksametrissä ja toinen säe daktyylisessä pentametrissä.

Elegiamittaa käytettiin elegian lisäksi myös muussa epigrammirunoudessa. Myöhemmin sitä käyttivät rakkausrunoudessa muun muassa Kallimakhos ja latinankielisen runouden puolella muun muassa Ovidius, Propertius ja Tibullus.

Kaava

Runomitan säeparin peruskaava on ( = lyhyt tavu, = pitkä tavu, = anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):

 |  |  |  |  | 

 |  |  ||  |  | 

Säkeissä daktyylit voivat muuttua spondeiksi daktyylisen heksametrin ja pentametrin sääntöjen mukaisesti. Jälkimmäisessä säkeessä eli pentametrin keskellä on diereesi eli sanaväli ja tauko, joka jakaa sen kahteen puoliskoon.

Esimerkkejä

Simonideen nimiin laitettu epigrammi, joka oli kirjoitettu Thermopylain taistelussa vuonna 480 eaa. kaatuneiden spartalaisten muistoksi, on esimerkki lyhyestä hautaelegiasta:

ὦ ξεῖν’, ἀγγέλλειν Λακεδαιμονίοις ὅτι τῇδε

κείμεθα τοῖς κείνων ῥήμασι πειθόμενοι.

ō ksein’, | angel|lein Lake|daimoni|ois hoti | tēde

keimetha | tois kei|nōn || rhēmasi | peithome|noi.

 |  |  |  |  | 

 |  |  ||  |  | 

Vieras, | Spartaan | vie tämä | viesti: me | uinua | saamme

tässä ja | noudat|taa || käskyä | maan laki|en.

Katkelma Tyrtaioksen elegiasta 6–7, joka tunnetaan Ateenalaisten laulun nimellä tehtynä sovituksena:

τεθνάμεναι γὰρ καλὸν ἐνὶ προμάχοισι πεσόντα

ἄνδρ᾽ ἀγαθὸν περὶ ᾗ πατρίδι μαρνάμενον. [...]

ἀνδράσι μὲν θηητὸς ἰδεῖν, ἐρατὸς δὲ γυναιξίν,

ζωὸς ἐών, καλὸς δ᾽ ἐν προμάχοισι πεσών.

ἀλλά τις εὖ διαβὰς μενέτω ποσὶν ἀμφοτέροισιν

στηριχθεὶς ἐπὶ γῆς, χεῖλος ὀδοῦσι δακών.

tethname|nai gar | kalon e|ni proma|khoisi pe|sonta

andr᾽ aga|thon peri | hē || patridi | marname|non. [...]

andrasi | men thē|ētos i|dein, era|tos de gy|naiksin,

zōos e|ōn, kalos | d᾽ || en proma|khoisi pe|sōn.

alla tis | eu dia|bas mene|tō posin | amfote|roisin

stēri|khtheis epi | gēs, || kheilos o|dūsi da|kōn.

Sankari|mielin | kaunis on | kuolla | joukkosi | eessä,

taistoon | turvana | maan || kaatua | kansasi | vuoks. [...]

Urho on | kaunis | katsoa | naisten ja | miehien | uljas,

kaunis kun | kuoloon | käy || sankari|kunnian | saa.

Nyt lujin | polvin | taas joka | mies jalat | painaen | maahan

seisköön | paikal|laan, || hammasta | purtava | on!

Ovidiuksen Rakastamisen taidon alku (suomennos proosamuodossa):

Siquis in | hoc ar|tem popu|lo non | novit a|mandi,

Hoc legat | et lec|to || carmine | doctus a|met.

Arte ci|tae velo|que ra|tes re|moque mo|ventur,

Arte le|ves cur|rus: || arte re|gendus a|mor.

Jos teidän joukossanne, roomalaiset, on joku joka ei hallitse rakastamisen taitoa,

lukekoon hän runoni, jotta lukemastaan viisastuneena oppisi rakastamaan.

Taidolla purjehditaan ja soudetaan nopeita pursia,

taidolla liikutellaan keveitä rattaita – taidolla on siis rakkauttakin ohjattava.

Lähteet