Elizabeth Clarke (k. 18. heinäkuuta 1645) oli englantilainen köyhä leskirouva, joka tunnetaan "noidanetsijäkenraaliksi" itse itsensä nimittäneen Matthew Hopkinsin ensimmäisenä uhrina. Clarke asui Manningtreessa.
Clarke vietti hiljaista elämää yksin ja häneltä puuttui toinen jalka. Kun Susan ja Richard Edwards väittivät, että heidän poikansa kuoli kirouksen vuoksi, Clarkea syytettiin tästä ja hänet pidätettiin. Noituussyytöksien selvittämisestä vastasivat Hopkins ja hänen avustajansa John Stearne. Kaksikko palkkasi paikallisia kylän naisia tutkimaan Clarken ruumiin ja etsimään sieltä paholaisen jättämiä merkkejä. Tällaisiä merkkejä löydettiin lopulta Clarken sukuelinten alueelta.
Hänet asetettiin tämän jälkeen tarkkailuun, jossa oli tarkoitus löytää todistusaineistoa hänen tuomitsemistaan varten. Mitään raskauttavaa ei kuitenkaan löytynyt. Clarkea pidettiin hereillä useampi vuorokausi putkeen, kunnes hän lopulta tunnusti olevansa noita Hopkinsin ja Stearnen läsnäollessa. Clarken tunnustuksen mukaan hän myös harrasti seksiä paholaisen kanssa. Lisäksi hän ilmiantoi muita noitia, ja tämän perusteella pidätettiin kaikkiaan 36 henkilöä. Oikeudessa Hopkins väitti nähneensä, kuinka Clarke oli kutsunut avukseen demoneita erilaisten eläinten muodossa.
Oikeudenkäynti pidettiin Chelmsfordissa. Clarke tuomittiin oikeudessa sekä noituuden käyttämisestä murhaan sekä pahojen henkien vastaan ottamisesta kuolemaan. Tuomio pantiin täytäntöön hirttämällä, ja Clarke kuoli yhdessä muiden lähialueen noituudesta tuomittujen kanssa 18. heinäkuuta 1645 Chelmsfordissa. Clarkella oli kuollessaan avioliiton ulkopuolella syntynyt tytär Jane, joka oli tuolloin noin 2- tai 3-vuotias, eikä hänen kohtalostaan tiedetä mitään.