Elli Ylimaa

Elli Ylimaa
Elli Ylimaa vuonna 1941 elo­kuvassa Antreas ja syntinen Jolanda.
Elli Ylimaa vuonna 1941 elo­kuvassa Antreas ja syntinen Jolanda.
Henkilötiedot
Koko nimi Ellen Johanna Ylimaa, o.s. Linnanheimo
Syntynyt11. kesäkuuta 1900
Turku, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut11. toukokuuta 1982 (81 vuotta)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Toivo Ylimaa (vih. 1926)
Lapset 1
Näyttelijä
Aktiivisena 1936–1958
Merkittävät roolit
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ellen Johanna ”Elli” Ylimaa (o.s. Linnanheimo, vuoteen 1924 saakka Leino; 11. kesäkuuta 1900 Turku – 11. toukokuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän päätyi harrastelijanäyttämöiden kautta tekemään sivurooleja kymmenissä suomalaisissa elokuvissa aina 1930-luvun puolivälistä 1950-luvun loppuun.

Elli Ylimaa oli Johan Gustaf Leinon (alk. Grönroos) ja Aksa Johanna Grönlundin seitsenlapsisen perheen toinen. Vuonna 1924 perheen sukunimi muutettiin Linnanheimoksi. Elli Ylimaan sisarista Ragnhild, Rakel ja Regina alkoivat myös näyttelijöiksi. Jälkimmäisestä tuli suomalaisen elokuva kulta-ajan valovoimaisimpia filmitähtiä. Isä vastusti ankarasti lastensa teatterihaaveita, mutta sisarensa Ragnhildin innoittamana myös Elli alkoi 1920-luvulla esiintyä harrastelijanäyttämöillä ja niitti mainetta varsinkin koomisissa rooleissa.

Elokuvaohjaajat Teuvo Tulio ja Valentin Vaala olivat Linnanheimon sisarusten hyviä tuttavia, jotka ottivat heidät mukaan omiin projekteihinsa. Kun Vaala alkoi työskennellä Suomi-Filmin ohjaajana 1935, Ylimaasta tuli yksi hänen luottonäyttelijöistään palvelijattarien, yläluokkaisten neitien tai tiukkapipoisten akkojen sivurooleissa. Niin ikään Tulio käytti Ylimaata usein omissa elokuvatuotannoissaan, niin ikään sivuosissa. Yleensä hänet nähtiin sisarensa Regina Linnanheimon esittämän päähahmon luottohenkilönä.

Ylimaan merkittävimpiin tulkintoihin lukeutuvat muun muassa Mantan osa Tulion elokuvassa Taistelu Heikkilän talosta (1936) ja johtajaopettajan rouva Kristiina Iippo Vaalan elokuvassa Varaventtiili (1942). Hän teki elokuvarooleja 1950-luvun lopulle asti.

Elli Ylimaa oli vuodesta 1926 naimisissa toimistosihteeri Toivo Ylimaan kanssa. Heidän poikansa Veikko eli ”Ekku” esiintyi pikkuroolissa Taistelu Heikkilän talosta -elokuvassa. Ylimaa menehtyi 81-vuotiaana 1982.

Filmografia

Vuosi Elokuva Rooli
1936Vaimokeikäneito puhelimessa
MiehekeVirvan seuraneiti
Taistelu Heikkilän talostaManta
1937Nuorena nukkunutSofia-täti
Koskenlaskijan morsianNuottaniemen Maija
1938Niskavuoren naisetSerafiina Lundelin, koulun vahtimestari
Laulu tulipunaisesta kukastakätilö
1939Vihreä kultapöytäseurueen jäsen
1940Jumalan myrsky3. rouva
1941Antreas ja syntinen Jolandatäti Auroora
Morsian yllättääkeittäjätär
1942VaraventtiiliKristiina Iippo, johtajaopettajan vaimo
Puckeukko
1943Neiti Tuittupääsairaanhoitajatar Beata Bohm, ”Topias”
TositarkoituksellaAliina, Raudanhovin keittäjätär
1945VuokrasulhanenEmmi, Meeri Holvin sisäkkö
Linnaisten vihreä kamarineiti Renata Weder
1946Loviisa – Niskavuoren nuori emäntäKorinterin Iita, ompelija
Rakkauden ristiompelimon johtajatar
Levoton veriSylvin ja Outin täti
1947Intohimon vallassaAnderssonska
Hedelmätön puuneiti Lindgren
Vuosi Elokuva Rooli
1947Pimeänpirtin hävitys1. nainen ikkunassa
1948Läpi usvanhuoltosisar Niemi
Sankari kuin sankarileipuri
Kilroy sen tekiHiltuska
1950Amor hoi!johtokunnan jäsen
1951Gabriel, tule takaisin1. ompeluseuratäti
Kesäillan valssimaisteri Sophie Blom
1952Rikollinen nainenKristianin äiti
Kulkurin tyttöAgda, kapteenska
Kaikkien naisten monnivanhapiika
Noita palaa elämäänSaara, palvelijatar
Suomalaistyttöjä Tukholmassatyönvälitystoimiston neiti
1953Maailman kaunein tyttöAnni, sisäoppilaitoksen johtajatar
Kolmiapilalastensuojelulautakunnan tarkastaja
Mustasukkaisuuspalvelija
2 hauskaa vekkulia2. nainen
Pekka Puupää kesälaitumillarouva Linssi
1955Lähellä syntiätalonmiehen vaimo
1956Olet mennyt minun vereeniRean äiti
Muuan sulhasmiesneiti Liukko, yhteiskoulun johtajatar
1958Asessorin naishuoletEsteri, paikanhakija
1962Vaarallista vapauttaasiakas tavaratalossa

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 3 Elli Ylimaa Elonetissä.
  2. ↑ Virallisia ja laillisia julistuksia. (Kansalliskirjasto, digitaaliset aineistot) Suomen virallinen lehti, 1.10.1924, nro 227. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Nimenmuutos. (Kansalliskirjasto, digitaaliset aineistot) Helsingin Sanomat, 20.12.1924, nro 349. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Nikula Jaana: Polttava katse – Regina Linnanheimon elämä ja elokuvat, s. 51. Like, 2000.

Aiheesta muualla

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.