Else Ury

Else Uryn muistotaulu hänen entisessä huvilassaan.

Else Ury (1. marraskuuta 1877 Berliini, Saksa – 13. tammikuuta 1943 Auschwitz) oli saksalainen kirjailija, aikoinaan Weimarin tasavallan suosituin lasten- ja nuortenkirjailija.

Elämä

Else Ury kasvoi Berliinissä juutalaisen tupakkatehtailijan tyttärenä. Perhe oli liberaalia sivistysporvaristoa, joka kuului juutalaiseen seurakuntaan mutta vaali myös saksalaista kulttuuria ja identiteettiä. Toisin kuin kolme sisarustaan ja romaaniensa useimmat sankarittaret, Else Ury ei kouluttautunut ammattiin eikä mennyt naimisiin. Aikansa ylemmän keskiluokan nuorten naisten tapaan hän tyttökoulun käytyään asui kotona odotellen sopivan puolison löytymistä ja ryhtyi aikansa kuluksi kirjoittelemaan. Vuonna 1906 hän julkaisi ensimmäisen tyttökirjansa Studierte Mädel (’Opiskelijatyttöjä’). Siinä kuvattiin maailmaa, joka Berliinissä ei vielä ollut edes mahdollinen: Preussissa naiset saivat oikeuden opiskella yliopistossa vasta 1908.

Else Uryn Nesthäkchen-huvila Krummhübelissä (nyk. Puolan Karpacz).

Kuuluisaksi Ury tuli vuosina 1913–1925 ilmestyneillä Nesthäkchen (’Kuopus’) -kirjoillaan. Kirjasarjan päähenkilö on vauraan porvaristoperheen tytär Annemarie, joka tarinan kestäessä kasvaa pikkutytöstä nuoreksi naiseksi. ”Kuopus” on aina iloinen ja reipas, kaikki pitävät hänestä, vaikka hän joko harkitsemattomuuttaan tai kujeilunhalusta tekee kaikenlaisia hauskoja kepposia. Alun perin kirjasarjan piti päättyä kuuteen osaan, mutta laaja lukijakunta vaati jatkoa, ja sarjaan syntyi vielä neljä osaa, joissa Annemarie avioituu lääkärin kanssa, saa lapsia ja lopulta lapsenlapsia. Nesthäkchen-sarja sai vaikutteita Uryn ja hänen sisarustensa elämästä, mutta toisin kuin sankarittarensa, Ury jäi naimattomaksi ja elätti itsensä työllään. Nesthäkchen-kirjojen tuotolla hän pystyi tukemaan myös köyhtyneitä vanhempiaan ja rakennuttamaan Riesengebirge-vuoristoon loma-asunnon, jossa hän järjesti lukijatapaamisia.

Kaikkiaan Ury kirjoitti 39 kirjaa, joita on myyty seitsemän miljoonaa kappaletta.

Natsien valtaannousun jälkeen Ury erotettiin Saksan kirjailijaliitosta 1933, mikä merkitsi käytännössä työskentelykieltoa. Vielä samana vuonna hän oli itse romaanissaan Jugend voraus! (’Nuoriso edellä!’) kaiuttanut natsi-ideologian henkeen sopivaa isänmaallista paatosta. Uryn useat sukulaiset lähtivät maasta, Hans-veli teki itsemurhan. Vielä 1938 Ury kävi Lontoossa tapaamassa sukulaisiaan mutta palasi Saksaan huolehtimaan invalidisoituneesta äidistään.

Tammikuussa 1943 Ury vietiin Auschwitzin keskitysleiriin, ja yhdessä 872:n samassa kuljetuserässä saapuneen Berliinin juutalaisen kanssa hän joutui heti kaasukammioon. Vuonna 1995 leirin kokoelmista löytyi hänen nimellään varustettu matkalaukku, joka on nykyään Auschwitzin museossa.

Jälkimaine

Nesthäkchen-kirjoista ilmestyi toisen maailmansodan jälkeen useita, osaksi lyhennettyjä uusintapainoksia. ZDF tuotti sarjan ensimmäisestä kolmesta osasta jouluksi 1983 tv-sarjan, joka esitettiin useina uusintoina.

Else Uryn muistolaatta on hänen entisessä asuinpaikassaan Berliinin Charlottenburgissa, ja hänen mukaansa on nimetty katuja sekä berliiniläinen kirjasto.

Suomennettuja teoksia

Elsa Ury: Hannu-veitikka. Kertomus nuorille. Helsinki: Kirja, 1924.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 Else Ury www.fembio.org. Viitattu 16.4.2025. (saksaksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 Ulrike Unger: Else Ury Berlin-Lese. Viitattu 16.4.2025. (saksaksi)
  3. ↑ Gedenktafel für Else Ury berlin.de.
  4. ↑ Familienbibliothek Else Ury - Pop-Up Else www.berlin.de. 9.4.2025. Arkistoitu 12.4.2025. Viitattu 16.4.2025. (saksaksi)

Aiheesta muualla