Emil Liedgren

Emil Liedgren

Karl Gustaf Emil Liedgren (21. helmikuuta 1879 Rystad, Itä-Götanmaa – 9. syyskuuta 1963 Västerås) oli ruotsalainen teologi, virsirunoilija ja virsitutkija.

Liedgren kävi koulua Linköpingissä ja opiskeli Uppsalan yliopistossa. Vuonna 1900 hän suoritti filosofian kandidaatin, vuonna 1905 teologian kandidaatin ja vuonna 1912 teologian lisensiaatin tutkinnot sekä vuonna 1921 teologian tohtorin tutkinnon. Hänen väitöskirjansa vuodelta 1916 käsitteli virsirunoilija, arkkipiispa Johan Olof Wallinia. Liedgren toimi lukion opettajana Uumajassa, Örebrossa ja Västeråsissa. Vuonna 1939 hänelle myönnettiin professorin arvonimi.

Virsitutkijan työssä Liedgreniä kannusti mm. arkkipiispa Nathan Söderblom. Hän kirjoitti artikkeleja mm. vuoden 1819 virsikirjasta, ns. Wallinin virsikirjasta, anglosaksisesta hengellisestä lauluperinteestä ja sen tulos­ta Pohjolaan. Hänen hengellisenä taustanaan oli nuorkirkkoliike. Liedgren liittyi läheisesti liikkeen johdossa olleiden kolmen teologin, Johan A. Eklundin, Nathan Söderblomin ja Einar Billingin ajatuksiin, kaikki he olivat myös virsirunoilijoita. Liedgren oli Ruotsin virsikomitean jäsenenä 1934–1936 ja omien virsiensä kautta hänet lasketaan Ruot­sin 1900-luvun alkupuolen merkittävämpiin virsirunoili­joihin.

Ruotsin kirkon virsikirjassa on viisi Liedgrenin kirjoittamaa ja kaksi hänen kääntämäänsä virttä. Suomenruotsalaisessa virsikirjassa on myös viisi hänen virttään.

Liedgrenin kirjoittamat virret Ruotsin kirkon virsikirjassa