| Englanninvesispanieli | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Rodun syntyaika | viimeistään 1500-luku |
| Alkuperäinen käyttö | lintukoira |
| Muita nimityksiä | English Water Spaniel, Water Spaniel, Water Dogge, Fynder |
| Ulkonäkö | |
| Väritys | ruskeavalkoinen |
Englanninvesispanieli (engl. English Water Spaniel) on sukupuuttoon kuollut englantilainen koirarotu, joka tunnetaan nykyisten englantilaisten noutajien edeltäjänä.


Rotu oli tyypillisempiä, maalla metsästäviä spanieleita huomattavasti kookkaampi. Se muistutti monella tapaa kiharakarvaista noutajaa. Sillä oli elegantti ulkomuoto ja pitkät korvat. Karvapeite oli kihara, tiheä ja öljyinen; väriltään maksanruskea valkoisin merkein.
Englanninvesispanielia kuvailtiin luonteeltaan uskolliseksi, viisaaksi, lempeäksi, tottelevaiseksi, sävyisäksi ja helposti koulutettavaksi. Lisäksi se oli taitava uimari.
Englanninvesispanieli jalostettiin vesilintujen noutamiseen. 1700-luvulla rotu jakautui kahtia isoon ja pieneen muunnokseen. 1800-luvulla kaksi englanninvesispanielista eriytynyttä rotua, kiharakarvainennoutaja ja sileäkarvainennoutaja, saavuttivat suosiota niin merkittävästi, että alkuperäinen rotu alkoi jäädä pahasti näiden varjoon. Englanninvesispanieli oli olemassa vielä 1870-luvulla, mutta oli jo tuolloin selkeästi harvinaistunut. Kennel Club rekisteröi viimeisen yksilön vuonna 1886, ja 1890-luvulla rodun sanottiin olleen jo lähes ellei täysin sukupuuttoon kuollut.