Ympäristöaate

Ympäristöaate eli ympäristöajattelu on poliittinen, yhteiskunnallinen ja eettinen aatesuuntaus sekä liike, jonka tavoitteena on luonnonympäristön suojeleminen, ennallistaminen ja tilan parantaminen sekä ekologisen kestävyyden edistäminen. Ympäristöaate eli environmentalismi pyrkii vähentämään ihmisen toiminnasta aiheutuvia ympäristöhaittoja ja edistämään luonnonvarojen kestävää käyttöä, ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Näihin tavoitteisiin pyritään muuttamalla ympäristölle haitallisia toimintatapoja, kehittämällä ympäristön kannalta kestäviä poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia järjestelmiä sekä arvioimalla uudelleen ihmisen suhdetta luontoon.

Environmentalismin keskeisenä lähtökohtana on käsitys siitä, että myös muilla eliöillä kuin ihmisillä sekä luonnonympäristöllä kokonaisuutena on moraalista merkitystä, joka tulee ottaa huomioon poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimintaperiaatteiden eettisessä arvioinnissa. Environmentalismi käsittää erilaisia ajattelutapoja ja toimintamuotoja, joilla pyritään ehkäisemään ympäristön tilan heikkenemistä ja edistämään ekologisesti kestävää kehitystä. Ympäristöliikkeiden kehitykseen ovat vaikuttaneet erityisesti teollistumisen myötä voimistuneet ympäristöongelmat, kuten ilman ja veden saastuminen sekä luonnonvarojen liikakäyttö.

Käsitteellä environmentalismi on myös vanhempi, erityisesti psykologiassa ja antropologiassa käytetty merkitys. Siinä environmentalismilla tarkoitetaan teoriaa, jonka mukaan ympäristötekijät ovat perinnöllisyyttä merkittävämpiä yksilön tai ryhmän kehityksessä, erityisesti kulttuurisessa ja älyllisessä kehityksessä.

Environmentalismin filosofisia ja moraalisia perusteita tarkastelee ympäristöetiikka, kun taas ympäristönsuojelua koskevaa lainsäädäntöä, sääntelyä ja kansainvälisiä sopimuksia käsittelee ympäristöoikeus.

Lähteet