| Etorfiini | |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 6,14-endoetano – 7 a (1-(R)-hydroksi-1 metyylibutyyli)-tetrahydro-nororipaviini | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | N02 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C25H33NO4 |
| Moolimassa | 411,53 g/mol |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 214–217 °C |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | noin 1 h |
| Ekskreetio | virtsan mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intramuskulaarinen |
Etorfiini (Immobilon tai M99) on erittäin tehokas puolisynteettinen opioidi, joka on voimakkuudeltaan arviolta 10 000 kertaa morfiinia voimakkaampaa. Sitä valmistettiin ensi kerran 1960 oripaviinista (joka on käyttökelvoton myrkyllisyytensä ja vähäisen terapeuttisen tehonsa takia). Oripaviinia saadaan idänunikosta (Papaver orientale) ja kaukasianunikosta (Papaver bracteatum).
Sitä käytetään vain eläinlääketieteessä suurten eläinten tainnuttamiseen. Sen vastalääkkeenä käytetään diprenorfiinia.
Etorfiini luokiteltiin huumausaineeksi vuonna 1966.