
Fakiiri (arab. فقیر, faqīr) on alkujaan tarkoittanut köyhää tai kerjäläistä. Sanaa on käytetty myös hindulaisista askeeteista. Sana tulee arabian kielestä, jossa faqiri tarkoittaa köyhyyttä. Sanaa käytetään uskonnollisesta erakosta, mutta myös katujen kerjäläisestä, joka toistaa pyhiä tekstejä. Fakiirien sanotaan tekevän ihmeitä. Suufilainen islam levisi Pohjois-Intiaan Suurmogulien valtakunnan myötä 1500-luvulla.

Esimerkiksi sirkuksissa ja elokuvissa fakiiri on roolihahmo, joka tekee askeettisia taikatemppuja omalla vartalollaan: nukkuu piikkimatolla, kävelee kuumien hiilten päällä, nielee tai puhaltaa tulta tai leijuu ilmassa. Tällaisilla tempuilla ei yleensä ole uskonnon harjoittamisen kanssa mitään tekemistä.