Fennada-Filmi

Fennada-Filmi Oy
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1950
Perustaja Fenno-Filmi ja Adams Filmi
Lakkautettu 1983 (sulautettu Yleisradioon)
Avainhenkilöt Mauno Mäkelä, Ilmo Mäkelä
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Toimiala Elokuvatuotanto
Tytäryhtiöt Fennada-Filmi Junior

Fennada-Filmi Oy oli vuonna 1950 perustettu suomalainen elokuvayhtiö, johon yhdistettiin Fenno-Filmin ja Adams Filmin elokuvatuotanto. Se nousi Suomen Filmiteollisuuden ja Suomi-Filmin rinnalle yhdeksi suomalaisen studiokauden kolmesta suuresta tuotantoyhtiöstä. Yhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja ja pitkäaikainen tuotannonjohtaja oli Mauno Mäkelä.

Fennada tuotti vuosina 1950–1979 yli 60 pitkää elokuvaa, kuten kirjallisuussovituksia, komedioita sekä rikos- ja sotaelokuvia. Lisäksi se valmisti lyhyt- ja mainoselokuvia. Tuotannon keskuksena oli Helsingin Kulosaaressa vuosina 1951–1982 toiminut studio. Yleisradio osti Fennadan vuonna 1982 ja sulautti sen itseensä vuonna 1983.

Historia

Perustaminen ja omistuspohja

Fenno-Filmi ja Adams Filmi neuvottelivat yhteisestä tuotantoyhtiöstä keväällä 1950. Nimeksi suunniteltiin ensin Fenno-Adamsia, mutta yhtiö rekisteröitiin syyskuussa 1950 nimellä Fennada. Fenno ja Adams omistivat kumpikin 19 osaketta sekä Väinö Mäkelä ja Signe Adams kumpikin yhden. Toimitusjohtajaksi tuli Fenno-Filmiä johtanut Mauno Mäkelä.

Fennada tuotti elokuvia omistajayhtiöidensä levitykseen. Sopimuksen mukaan elokuvat annettiin vuorotellen Fennon ja Adamsin levitettäviksi. Taustayhtiöiden maahantuonti-, levitys- ja elokuvateatteritoiminta tuki tuotantoa.

Ensimmäinen Fennadan nimissä valmistunut elokuva oli Hannu Lemisen ohjaama Ratavartijan kaunis Inkeri (1950), jonka tuotanto oli aloitettu Adams Filmillä. Fennosta uuteen yhtiöön siirtyivät muun muassa ohjaaja Roland af Hällström ja kuvaaja Esko Töyri.

Kasvu ja tuotannon supistuminen

Alkuperäinen tavoite oli valmistaa kaksi pitkää elokuvaa vuodessa. Studion ja henkilöstön kustannusten kattamiseksi tuotantomäärä kuitenkin nostettiin 1950-luvun puolivälissä kuuteen tai seitsemään näytelmäelokuvaan vuodessa. Komediat olivat tavallisesti draamoja edullisempia tuotantoja, ja niiden avulla voitiin pitää studio käytössä elokuvahankkeiden välilläselvennä. Fennada valmisti hieman yli viidenneksen 1950-luvun suomalaisista elokuvista ja oli tuotantomäärältään Suomen Filmiteollisuuden jälkeen maan toiseksi suurin elokuvayhtiö.

Af Hällströmin rinnalla yhtiölle ohjasivat 1950-luvulla muun muassa Lasse Pöysti, Ville Salminen ja Aarne Tarkas. Af Hällströmin kuoltua vuonna 1956 Mäkelä kutsui Fennadaan Matti Kassilan, jonka ensimmäinen elokuva yhtiössä oli Elokuu (1956). Kassila työskenteli myös muille tuottajille.

Elokuvateatterien yleisömäärien väheneminen ja tuotantokustannusten nousu heikensivät toimintaedellytyksiä. Fennada vähensi henkilöstöään vuosina 1957–1958, ja vuonna 1958 tuotanto keskeytyi kahdesti kolmeksi kuukaudeksi. Pitkien näytelmäelokuvien tuotanto supistui 1960-luvun alussa yhteen tai kahteen elokuvaan vuodessa.

1960-luvun tuotantoon kuuluivat Kassilan Kaasua, komisario Palmu! (1961) ja Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) sekä Ritva Arvelon Kultainen vasikka (1961). Nuorempaa ohjaajapolvea edustivat Mikko Niskanen elokuvillaan Sissit ja Hopeaa rajan takaa (1963), Jörn Donner elokuvallaan Täällä alkaa seikkailu (1965) ja Erkko Kivikoski elokuvallaan Kesyttömät veljekset (1969). Näyttelijälakon alettua vuonna 1963 Mäkelä neuvotteli yhtiön myymisestä Yleisradiolle, mutta kauppa ei toteutunut.

Viimeiset tuotannot ja myynti

Fennada-Filmin studio Helsingin Kulosaaressa vuonna 1971.

Edvin Laineen ohjaamasta Täällä Pohjantähden alla -elokuvasta (1968) tuli 1960-luvun katsotuin suomalainen elokuva. Ensi-iltavuoden loppuun mennessä sillä oli noin 600 000 katsojaa, ja kokonaisyleisö ylitti miljoonan. Jatko-osa Akseli ja Elina valmistui vuonna 1970. Elokuvista koottiin myös yhdistelmäversio Pohjantähti (1973).

Ilmo Mäkelä tuli Fennadan toimitusjohtajaksi helmikuussa 1974 ja Mauno Mäkelä siirtyi tuotantopäälliköksi. Pian tämän jälkeen pitkien elokuvien tuotantohenkilöstö lomautettiin. Mainos- ja ääniosastot jatkoivat toimintaansa. Viimeiset pitkät elokuvat olivat Lenfilmin kanssa tuotettu Luottamus (1976) ja Edvin Laineen Ruskan jälkeen (1979).

Yleisradio osti Fennadan Kinostolta ja Adamsilta kesäkuussa 1982. Kauppahinta oli 3,92 miljoonaa markkaa. Kauppaan sisältyivät yhtiön elokuvaoikeudet sekä kalustoa ja irtaimistoa. Fennada sulautettiin Yleisradioon vuonna 1983.

Tuotanto

Kirjallisuussovitukset ja lajityypit

Fennadan aiheita etsittiin kirjallisuudesta, teatterista, televisiosta ja ajankohtaisista tapahtumista. Elokuvatutkija Kimmo Laine luokittelee yhtiön 62 pitkästä näytelmäelokuvasta 33 muiden teosten sovituksiksi. Alkuperäiskäsikirjoituksia laativat muun muassa Kaarlo Nuorvala, Aarne Tarkas, Ville Salminen ja Jussi Talvi.

Kirjallisuussovitusten joukkoon kuuluivat af Hällströmin Putkinotko (1954), Ryysyrannan Jooseppi (1955), Poika eli kesäänsä (1955) ja Lain mukaan (1956) sekä Kassilan Elokuu ja Punainen viiva (1959). Ryysyrannan Jooseppi oli yhtiön suurin yleisömenestys 1950-luvulla. Elokuu sai kuusi ja Punainen viiva viisi Jussi-palkintoa. Elokuu valittiin myös Cannesin elokuvajuhlien kilpailusarjaan. Laineen mukaan useita Fennadan klassikkosovituksia yhdistää yhteiskunnallisten erojen tarkastelu köyhän väestön näkökulmasta.

Populaarikirjallisuutta edustivat Aino Räsäsen Helena-romaanien sovitukset. Fennada jatkoi Adams Filmillä alkanutta elokuvasarjaa Lasse Pöystin ohjaamilla elokuvilla …ja Helena soittaa (1951) ja Näkemiin Helena (1955). Sarjan viimeisen elokuvan Pää pystyyn Helena (1957) ohjasi Esko Töyri.

Komedioissa Fennada suosi muun muassa sotilasfarsseja, musiikkiaiheita ja lajityyppien parodioita. Vuosina 1952–1958 se valmisti seitsemän sotilasfarssia. Niihin kuuluivat esimerkiksi Kaikkien naisten monni, Miljonäärimonni, Sankarialokas ja Sotapojan heilat. Tarkaksen Villi Pohjola (1955) sovelsi westernin aiheita komediaan.

Fennadan rikoselokuvat jatkoivat Fenno-Filmissä kehittynyttä synkkäsävyisten elokuvien perinnettä. Elokuvatutkija Jaakko Seppälä käsittelee muun muassa Tarkaksen elokuvia Olemme kaikki syyllisiä (1954) ja Jokin ihmisessä (1956) suomalaisena film noirina. Hänen tulkinnassaan niiden tyyli ja työväestön turhautumisen kuvaukset yhdistävät kansainvälisiä vaikutteita sodanjälkeisen Suomen yhteiskunnallisiin oloihin.

Lyhyt- ja mainoselokuvat

Lyhytelokuvatuotantoa varten perustettiin vuonna 1958 tytäryhtiö Fennada-Filmi Junior. Sen johdossa toimivat aluksi Felix Forsman, vuosina 1962–1967 Kaarlo Nuorvala ja vuosina 1967–1976 Väinö Vento. Mainoselokuvien tuotot auttoivat kattamaan Kulosaaren studion kiinteitä kustannuksia, ja mainostuotanto jatkui yhtiön toiminnan loppuun asti.

Lyhytelokuvatuotantoon kuului mainosten lisäksi dokumentteja, kuten Hermoprässi (1963), valistus- ja tilaustöitä sekä Fennada-katsauksia. Fennadalla oli myös animaatio-osasto, jonka toiminnan käynnisti yhdysvaltalainen Bob Balser.

Televisioyhteistyö

Fennada osallistui Suomen ensimmäisen julkisen televisiolähetyksen toteuttamiseen 24. toukokuuta 1955. Se toimitti lähetykseen lyhytelokuvia, kalustoa ja henkilökuntaa. Yhtiöstä tuli vuonna 1957 Mainos-TV:n osakas, ja Mauno Mäkelä valittiin sen hallintoneuvostoon.

Iskelmäketjua (1959) kuvattiin TES-TV:n studiolla. Justus järjestää kaiken (1960) siirsi Lasse Pöystin televisiosarjassa esittämän hahmon valkokankaalle. Fennada-Filmi Junior ja Yleisradio tuottivat yhdessä Kaarlo Nuorvalan lyhytelokuvan Herkullista lihavuutta (1964).

Ensimmäinen pitkä yhteistuotanto Yleisradion kanssa oli Täällä Pohjantähden alla. Sopimus allekirjoitettiin toukokuussa 1967, ja kuvaukset alkoivat saman vuoden syksyllä. Yleisradio osallistui rahoitukseen, ja tuotannossa käytettiin myös sen henkilökuntaa, kalustoa ja studioita. Elokuvasta tehtiin kahdeksanosainen televisioversio, jonka esitykset alkoivat marraskuussa 1970. Yhteistyö jatkui Akselissa ja Elinassa.

Kulosaaren studio ja työskentely

Fennada-Filmin studio Kulosaaressa vuonna 1971.

Fennadan studio rakennettiin vuonna 1951 Kulosaarentie 37:ssä sijainneeseen, Karl Lindahlin suunnittelemaan vuonna 1916 valmistuneeseen tennishalliin. Sitä ennen Fenno-Filmi oli käyttänyt Pienen Roobertinkadun studiota. Kulosaaren halli oli aluksi Fennadan ja Teuvo Tulion yhteiskäytössä. Fennada sai koko studion käyttöönsä vuonna 1955.

Studiolla oli pitkäaikainen tekninen henkilöstö, ja työntekijät hoitivat usein useita tehtäviä. Entisten työntekijöiden muisteluissa korostuvat joustavat työnkuvat, epämuodollinen ilmapiiri ja käytännön työssä oppiminen. Fennadassa työskentelivät uransa alkuvaiheissa muun muassa myöhemmin lavastajana tunnetuksi tullut Ensio Suominen ja televisioviihteen tekijä Aarre Elo.

Omien tuotantojen vähentyessä studiotiloja ja henkilöstöä vuokrattiin muille elokuva- ja televisiotuottajille. Kulosaaressa kuvattiin muun muassa Hanski-sarjaa sekä elokuvia Päämaja (1970), Pedon merkki (1981) ja Ulvova mylläri (1982). Viimeisiin studiolla kuvattuihin tuotantoihin kuului Matti Ijäksen Koomikko (1983), jota kuvattiin syksyllä 1982. Studion irtaimiston tyhjennyshuutokauppa pidettiin 27. lokakuuta 1982, minkä jälkeen rakennus purettiin.

Pitkät elokuvat

Luettelo sisältää Fennadan pitkät näytelmäelokuvat sekä dokumenttielokuvan Yli merten ja mannerten. Pohjantähti on aiemmista Pohjantähti-elokuvista koottu yhdistelmäversio.

1950-luku

1960-luku

1970-luku

Lähteet

Kirjallisuus

  • Laine, Kimmo; Santakari, Minna; Seitajärvi, Juha; Hupaniittu, Outi; Römpötti, Tommi & Seppälä, Jaakko (toim.): Unelmatehdas Kulosaaressa: Fennada-Filmi Oy:n tarina. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1504) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2026. ISBN 978-951-858-972-6 Teoksen verkkoversio.

Viitteet

  1. 1 2 3 4 5 Hupaniittu, Outi: ”Perhepiirissä – Mäkelät, Adamsit ja yhteistyöyhtiö Fennada-Filmi”, s. 76–80. Teoksessa Laine ym. 2026. Artikkelin verkkoversio.
  2. 1 2 3 4 ”Fennada-Filmin pitkät elokuvat”, s. 346–347, sekä ”Fennada-Filmin lyhytelokuvat”, s. 337–345. Teoksessa Laine ym. 2026.
  3. 1 2 Santakari, Minna & Seitajärvi, Juha: ”’Työtä, rakkautta, kiukuttelua, paljon ystäviä!’ – elokuvantekoa Kulosaaren studioilla”, s. 20, 23–27, 41. Teoksessa Laine ym. 2026. Artikkelin verkkoversio.
  4. 1 2 3 Hupaniittu, Outi: ”Jälkinäytös – Fennadan pitkät jäähyväiset ja perheyhtiöiden päätepiste”, s. 317–318. Teoksessa Laine ym. 2026. Artikkelin verkkoversio.
  5. 1 2 3 4 Laine, Kimmo ym.: ”Johdanto”, s. 8–13. Teoksessa Laine ym. 2026. Artikkelin verkkoversio.
  6. 1 2 Laine, Kimmo: ”’Myönnytyksiä paitsi laadun myös aiheen kustannuksella’ – Fennada-Filmin komediat”, s. 146–147. Teoksessa Laine ym. 2026. Artikkelin verkkoversio.
  7. 1 2 Laine, Kimmo: ”’Joka aamu nousin kello 4 lukemaan kirjoja’ – Fennada-Filmin adaptaatiot ja aiheet”, s. 115–119. Teoksessa Laine ym. 2026. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Hupaniittu, Outi: ”Jälkinäytös”, s. 304–307. Teoksessa Laine ym. 2026.
  9. ↑ Hupaniittu, Outi: ”Jälkinäytös”, s. 308–309. Teoksessa Laine ym. 2026.
  10. 1 2 Suuronen, Otto: ”Alussa oli suo, kuokka ja Yleisradio” – Täällä Pohjantähden alla oli vanhan tuotantojärjestelmän hedelmä ja uusi suunnannäyttäjä Yle Teema. 22.6.2026. Yleisradio. Viitattu 20.9.2026.
  11. ↑ Hupaniittu, Outi: ”Jälkinäytös”, s. 313–314. Teoksessa Laine ym. 2026.
  12. ↑ Laine, Kimmo: ”’Joka aamu nousin kello 4 lukemaan kirjoja’ – Fennada-Filmin adaptaatiot ja aiheet”, s. 108–111. Teoksessa Laine ym. 2026.
  13. ↑ Himberg, Petra: Helena-elokuvista kiitetyimmät syntyivät Pöystin ohjauksessa Elävä arkisto. 26.6.2015. Yleisradio. Viitattu 20.9.2026.
  14. ↑ Lindfors, Jukka: ”Monneista” tehtiin kunnon miehiä 1950-luvun sotilasfarsseissa Elävä arkisto. 4.7.2016. Yleisradio. Viitattu 20.9.2026.
  15. ↑ Seppälä, Jaakko: ”Kansainvälisiä vaikutteita ja työväestön tunteita sotien jälkeisessä Suomessa – suomalaisen film noirin synty Fenno-Filmissä ja Fennada-Filmissä”, s. 182–185, 198–202. Teoksessa Laine ym. 2026. Artikkelin verkkoversio.
  16. ↑ Hupaniittu, Outi: ”Jälkinäytös”, s. 307. Teoksessa Laine ym. 2026.
  17. ↑ ”Fennada-Filmin lyhytelokuvat”, s. 337–345. Teoksessa Laine ym. 2026.
  18. ↑ Wolfe, Jennifer: Bob Balser Memorial to be Held January 16 Animation World Network. 13.1.2016. Viitattu 20.9.2026. (englanniksi)
  19. ↑ Keinonen, Heidi: ”’Minä en myynyt filmejä televisiolle’ – Fennadan ja television risteymät”, s. 264–267. Teoksessa Laine ym. 2026. Artikkelin verkkoversio.
  20. 1 2 3 Keinonen, Heidi: ”’Minä en myynyt filmejä televisiolle’ – Fennadan ja television risteymät”, s. 270–273. Teoksessa Laine ym. 2026.
  21. ↑ Keinonen, Heidi: ”Justus järjestää kaiken televisiossa ja elokuvassa”, s. 287–289. Teoksessa Laine ym. 2026. Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ Keinonen, Heidi: ”Täällä Pohjantähden alla Fennadan ja Yleisradion yhteistuotantona”, s. 294–298. Teoksessa Laine ym. 2026. Artikkelin verkkoversio.
  23. ↑ Hupaniittu, Outi: ”Perhepiirissä”, s. 78. Teoksessa Laine ym. 2026.
  24. ↑ Santakari, Minna & Seitajärvi, Juha: ”’Työtä, rakkautta, kiukuttelua, paljon ystäviä!’ – elokuvantekoa Kulosaaren studioilla”, s. 25–27, 31–32. Teoksessa Laine ym. 2026.
  25. ↑ Seitajärvi, Juha: ”Kulosaaren studioiden vuokraaminen ulkopuolisille tuotantoyhtiöille 1961–1983”, s. 326–329. Teoksessa Laine ym. 2026. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla