Filippolaispuheet

Filippolaispuheet
Φιλιππικά
Alkuperäisteos
Kirjailija Demosthenes
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre joukko puheita
Julkaistu 351–341/340 eaa.
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Filippolaispuheet (filippolaiset puheet, filippiikit; m.kreik. Φιλιππικά, Filippika, Kατὰ Φιλίππου, Kata Filippū, ”Filipposta vastaan”; lat. Philippica) on yhteisnimitys neljälle Demostheneen pitämälle tai häneen nimiinsä laitetulle puheelle, jotka oli suunnattu Makedonian Filippos II:sta vastaan. Puheista kolme ensimmäistä on aitoja puheita, jotka Demosthenes piti Ateenassa vuosina 351–341/340 eaa., mutta neljäs katsotaan yleisesti epäperäiseksi.

Filippolaispuheet muodostavat Demostheneen johdonmukaisimman poliittisen kokonaisuuden ja ovat keskeinen lähde Ateenan viimeisistä yrityksistä vastustaa Makedonian nousua. Ne vaikuttivat ratkaisevasti Ateenan ulkopoliittiseen suuntaan, vaikkeivät lopulta estäneet Makedonian ylivaltaa.

Puheiden myötä termi filippiikki on tullut merkitsemään yleisesti kiihkeää hyökkäyspuhetta tai -kirjoitusta. Puheet liittyvät aiheeltaan läheisesti Demostheneen niin kutsuttuihin olyntholaispuheisiin.

Historia

Demosthenes oli Ateenan itsenäisyyden lämmin puolustaja kaupunkia uhannutta makedonialaista valtauspolitiikkaa vastaan. Vuonna 351 eaa. hän aloitti niin kutsutut filippolaispuheet, jotka oli suunnattu Makedonian kuningasta Filippos II:sta vastaan. Ne varoittivat Makedonian taholta tulevasta lahjonnasta ja uhkaavasta sodanvaarasta ja yrittivät nostattaa ateenalaiset taisteluun Makedoniaa vastaan.

Demosthenesta esittävä hermi, kopio kreikkalaisesta alkuperäis­veistoksesta 200-luvulta eaa. Ny Carlsberg Glyptotek, Kööpenhamina.

Filippos II oli aloittanut jo vuonna 358 eaa. Ateenan pohjoisessa olleisiin omistuksiin kohdistuneet valloituksensa ja ottanut haltuunsa Amfipoliin, Pydnan, Poteidaian ja Methonen kaupungit. Toimintansa aikana hän onnistui pitämään ateenalaiset loitolla, petkuttamaan heitä ja ylläpitämään heidän hyvää mieltään harhaanjohtavin lupauksin ja näennäisen suopein sanoin. Demosthenes ei ollut ainoa, joka ymmärsi, että nämä toimet olivat vain alkusoittoa suuremmille suunnitelmille ja että ellei kuningasta pysäytettäisi, hän yrittäisi alistaa valtaansa paitsi Ateenan myös koko Kreikan. Demosthenes oli kuitenkin ainoa, jolla oli rehellisyyttä ja rohkeutta sanoa tämä ääneen ja vaatia kreikkalaisia yhdistämään voimansa yhteistä vihollista vastaan.

Demostheneen filippolaispuheiden ytimessä ovat isänmaalliset tunteet ja vakaumus Makedonian laajenemista vastaan. Niiden on usein katsottu muodostavat sarjan loisteliaimpia ja intohimoisimpia puheita, mitä kreikkalaiselta puhujalta on säilynyt. Vuonna 341 eaa. hänen puheensa auttoikin Ateenan sotapuolueen valtaan. Ateena solmi liiton Korintin ja muutamien muiden valtioiden kanssa, ja Makedoniaa vastaan aloitettiin sota vuonna 340 eaa. Tuloksena oli tappio Khaironeian taistelussa vuonna 338 eaa.

Filippos II:sta esittävä rintakuva, kopio kreikkalaisesta alkuperäis­veistoksesta 200-luvulta eaa. Ny Carlsberg Glyptotek, Kööpenhamina.

Näin näillä puheilla ei ollut toivottua vaikutusta, mutta syy ei ollut Demostheneessa, vaan siinä, että kreikkalaiset kaupunkivaltiot olivat tuohon aikaan hajoamistilassa. Samalla kun Filippos asemiensa turvin uhkasi koko aluetta, fokislaiset kävivät epätoivoista sotaa thebalaisia vastaan, Peloponnesoksen valtiot suhtautuivat toisiinsa epäluuloisesti ja vihamielisesti, ja Ateenakin pystyi vaivoin ylläpitämään vain varjoa entisestä johtoasemastaan.

Cicero piti Julius Caesarin murhan jälkeen vuosina 44–43 eaa. joukon puheita, jotka oli suunnatttu Antoniusta vastaan. Hän alkoi itse kutsua niitä puheiden tyylin ja Demosthenes-ihailunsa vuoksi ”filippolaispuheiksi", latinaksi Philippicae. Puheita on 14, alun perin mahdollisesti 18, ja ne aiheuttivat lopulta hänen kuolemansa.

Puheet

Filippolaispuheet ovat:

Ensimmäinen filippolaispuhe (Kατὰ Φιλίππου Α', Kata Filippū I; lat. Philippica I) – Vuodelta 351 eaa. Puheen numero Demostheneen puheiden joukossa on 4.

Makedonian kuningas Filippos II oli laajentanut valtaansa Pohjois-Kreikassa ja Traakiassa. Ateena suhtautui tilanteeseen välinpitämättömästi ja reagoi uhkiin lähinnä hitaasti ja epäjohdonmukaisesti. Demosthenes varoittaa Filippos II:n kasvavasta uhasta ja kritisoi Ateenan passiivisuutta. Hän esittää konkreettisen sotilaallisen ohjelman: siihen kuuluivat pysyvän armeijan ja laivaston perustaminen sekä taloudellisten resurssien parempi organisointi. Puhe korostaa ennakoivan toiminnan tarvetta reaktiivisen politiikan sijaan. Puhe loi perustan Demostheneen pitkäaikaiselle Makedonian vastaiselle ohjelmalle, mutta sen välitön käytännön vaikutus Ateenan politiikkaan jäi rajalliseksi.

Toinen filippolaispuhe (Kατὰ Φιλίππου Β', Kata Filippū II; Philippica II) – Vuodelta 344 eaa. Puheen numero Demostheneen puheiden joukossa on 6.

Filippos II oli sekaantunut Keski-Kreikan asioihin ja esiintyi diplomaattisesti kreikkalaisten vapauttajana. Ateena oli sisäisesti jakautunut Filippos-myönteisiin ja -vastaisiin ryhmiin. Puhe on poleeminen ja hyökkäävä. Demosthenes esittää Filippos II:n petollisena tyrannina, joka käyttää hienoja puheita ja sopimuksia peitetarinana valloituksilleen. Hän arvostelee myös ateenalaisia poliitikkoja, jotka ajavat sovittelua Makedonian kanssa. Puhe vahvisti Ateenan Makedonian-vastaista mielipidettä ja teki Demostheneestä johtavan Filippoksen vastaisen puhujan Kreikassa.

Kolmas filippolaispuhe (Kατὰ Φιλίππου Γ', Kata Filippū III; Philippica III) – Vuodelta 341 eaa. Puheen numero Demostheneen puheiden joukossa on 9.

Filippos II oli saavuttanut lähes hegemonisen aseman Kreikassa. Ateenan ja Makedonian välinen sota näytti yhä todennäköisemmältä. Demosthenes esittää laajan ja kiihkeän syytöspuheen Filippos II:ta vastaan ja puolustaa Ateenan aktiivista vastarintaa. Puhe johti Ateenan ja Theban liittoon Makedoniaa vastaan. Tämä politiikka huipentui vuoden 338 eaa. Khaironeian taisteluun, jossa liittoutuneet kärsivät ratkaisevan tappion.

Neljäs filippolaispuhe (Kατὰ Φιλίππου Δ', Kata Filippū IV; Philippica IV) – Vuodelta 341 tai 340 eaa., mutta katsotaan yleisesti epäperäiseksi. Puheen numero Demostheneen puheiden joukossa on 10.

Puhe sijoittuu aikaan juuri ennen avointa sotaa Makedoniaa vastaan. Puhe toistaa aiempien filippolaispuheiden teemoja: Filippos II:n petollisuus, Ateenan velvollisuus toimia ja kreikkalaisten vapauden puolustaminen. Sisällöllisesti puhe ei tuo olennaisesti uusia argumentteja, ja sen historiallinen vaikutus oli vähäinen. Monet antiikin aikaiset ja nykytutkijat pitävät puhetta osittain tai kokonaan jonkun toisen laatimana tai Demostheneen puheen muunnelmana.

Lähteet

  1. 1 2 3 Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”filippolaispuheet”, Antiikin käsikirja, s. 172. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  2. 1 2 Forsman, Jaakko et al. (toim.): ”Filippiikki”, Pieni Tietosanakirja, s. 888. Helsinki: Otava, 1926. Teoksen verkkoversio.
  3. 1 2 3 4 5 6 7 Dobson, J.F.: ”Demosthenes: Life, etc.”, The Greek Orators. London: Methuen and Co., 1919. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Dobson, J.F.: ”Demosthenes: Structure of speeches”, The Greek Orators. London: Methuen and Co., 1919. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Smith, William: ”Demosthenes (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  6. 1 2 Otavan suuri Ensyklopedia, 2. osa (Cid–Harvey), s. 853, art. Demosthenes. Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3
  7. 1 2 Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 4. Kreikka-Rooma, s. 76-84. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09732-2
  8. ↑ Cicero: Philippics 1-6, s. xvii–xviii. (Edited and translated by D. R. Shackleton Bailey. Revised by John T. Ramsey, Gesine Manuwald. Loeb Classical Library 189) Cambridge, MA: Harvard University Press, 2010. ISBN 978-0-674-99634-2 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  9. ↑ Demosthenes: Ensimmäinen filippolaispuhe 1–51.
  10. ↑ Demosthenes: Toinen filippolaispuhe 1–37.
  11. ↑ Demosthenes: Kolmas filippolaispuhe 1–76.
  12. ↑ Pseudo-Demosthenes: Neljäs filippolaispuhe 1–76.

Kirjallisuutta