Fokalisaatio on narratologian käsite, joka viittaa tarinan esittämiseen tai suodattumiseen jonkin henkilöhahmon näkökulmasta: tarina esitetään jostain perspektiivistä, joka ei välttämättä ole kertojan oma näkökulma, vaan kerronta suodattuu jonkin ”äänen”, subjektiksi ymmärrettävän prisman läpi. Kertoja voi esimerkiksi tietää, miten tarina päättyy, mutta fokalisoijan avulla hän voi pantata lukijalta tietoa. Fokalisoijia voi myös olla useampia.
Fokalisaatio voi olla ulkoista tai sisäistä tai molempien yhdistelmä. Ulkoista fokalisaatiota edustaa kertojafokalisoija: kertoja on selvä fokalisoija, sillä hänen havaintonsa antavat suunnan esitykselle. Kertojafokalisoija on hyvin yleinen perinteisissä romaaneissa. Sen sijaan henkilöfokalisoija edustaa sisäistä fokalisaatiota, koska siinä ollaan tarinan maailmassa, tapahtumien sisäpuolella. Henkilöfokalisoija voi olla esimerkiksi tarinan päähenkilö. Sisäistä ja vaihtuvaa fokalisaatiota suosivat etenkin modernit romaanit.