Gabrielle Roy (22. maaliskuuta 1909–13. heinäkuuta 1983) oli ranskankielinen kanadalainen kirjailija, opettaja ja journalisti. Häntä arvostetaan etenkin köyhien ihmisten toivon ja turhautumisen kuvaajana.
Gabrielle Royn kokemus opettajana Manitoban pikkukaupungissa vuosina 1929–1937 antoi runsaasti vaikutteita myöhemmälle kirjailijan uralle. Roy muutti Ranskaan ja Englantiin opiskelemaan draamaa, mikä osoittautui kuitenkin pettymykseksi, joten hän päätti palata Kanadaan ja omistautua kokonaan kirjoittamiselle. Hän muutti Montrealiin, jossa hänestä tuli freelance-toimittaja. Toimittajan työ köyhyyden vaivaamassa Saint-Henrin kaupunginosassa inspiroi häntä kirjoittamaan teoksen, josta tulisi ensimmäinen merkittävä kanadalainen kaupunkiromaani. Bonheur d'occasion (Hetkellinen onni, 1945) kuvasi kriittisesti työläisten ja vähäosaisten asemaa toisen maailmansodan alussa. Kirja arvosteli myös isänmaallisuuden, uskonnon ja maahan kiintymisen arvoja. Bonheur d'occasion oli valtava menestys. Se oli ensimmäinen kanadalainen kirja, joka voitti ranskalaisen Prix Feminan palkinnon vuonna 1947. Se käännettiin kymmenelle kielelle, ja englanninkielistä versiota The Tin Flute myytiin yli 700 000 kappaletta. Universal Pictures maksoi elokuvaoikeuksista suuren summan, mutta elokuvaversio tehtiin vasta vuonna 1983.
Mentyään naimisiin tohtori Marcel Carbotten kanssa Roy muutti jälleen kolmeksi vuodeksi Ranskaan. Siellä hän kirjoitti teoksen La Petite Poule d'Eau (1950), joka oli saanut inspiraationsa hänen ajastaan Waterhenin alueella Manitobassa. Palattuaan ulkomailta Roy asettui Quebec Cityyn. Hän kärsi säännöllisistä masennusjaksoista, mutta jatkoi kirjoittamista ja matkustamista Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Hän kuoli sydänkohtaukseen Quebec Cityssä vuonna 1983 74-vuotiaana.
