Galician kieli eli omakieliseltä nimeltään galego kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan romaaniseen kieliryhmään. Sitä puhutaan Galician itsehallintoalueella Espanjassa ja osissa viereisiä Asturian ja Kastilian ja Leónin itsehallintoalueita. Sillä on Galiciassa virallisen kielen asema yhdessä espanjan kielen kanssa. Puhujia kielellä on hieman yli kaksi miljoonaa.
Galicia on läheistä sukua espanjan ja erityisesti portugalin kielelle. Jotkut kielitieteilijät pitävät galiciaa ja portugalia saman kielen murteina tai muunnelmina, mutta yhteisestä historiasta huolimatta niiden välillä on nykyisin huomattavia ääntämis-, sanasto- ja kielioppierojakin.
Nykyään galician kielen päivää vietetään 17. toukokuuta.
Historia ja murteet
Nykyinen galician kieli on peräisin Miño-joen laaksossa keskiajalla syntyneestä galego-portugaliksi kutsutusta kielimuodosta. Varhaisin kirjallisuus on kirjoitettu jo ennen kielten eriytymistä, sillä galego-portugali kukoisti runouden kielenä 1200–1300-luvuilla jopa puhuma-alueensa ulkopuolella Kastilian hovissa saakka, sillä sitä pidettiin lyyrisempänä kuin kastilian kieltä.
Koska Portugalin ja Galician välille muodostui valtakunnanraja jo hyvin varhain, kielet kuitenkin vähitellen erkanivat toisistaan. Tähän vaikutti myös se, että portugalin kirjakielen malli saatiin huomattavasti rajaseudun galegoa muistuttavia murteita etelämpää, Coimbrasta ja Lissabonista.
Galego puolestaan joutui katolisen kuningasparin, Ferdinandin ja Isabellan, kielipolitiikan vuoksi vuosisadoiksi ainoastaan rahvaan puhekielen stigmatisoituun asemaan. 1800-luvulla alkanut Rexurdimento eli uudelleenherääminen nosti sen vähitellen taas kirjakieleksi ja omaperäisen kirjallisuuden kieleksi. Vuonna 1978 galegosta tuli virallinen kieli espanjan rinnalla. Raamattu käännettiin kokonaisuudessaan galegoksi ensimmäisen kerran vuonna 1989.
Kielen katsotaan olevan elinvoimainen eikä sillä ole tunnettuja murteita.
Alueellinen sijoittuminen
Galegon merkittävin puhuma-alue on Galicia, mutta sitä puhutaan myös muualla Espanjassa: esimerkiksi Asturiasissa, Léonissa ja Zamorassa. Siirtolaiset ovat levittäneet kieltä myös muualle Eurooppaan ja Etelä-Amerikaan.
Galisian asukkaista noin 3/4 puhuu galegoa edes jonkin verran. Vuonna 2013 sellaisia kotitalouksia, joissa puhuttiin enemmän galegoa kuin espanjaa, oli hieman yli 20%. Galician suurimmissa kaupungeissa puhutaan yleisemmin espanjaa, mutta maaseudulla galegoa puhutaan yleisemmin.
Äänteet
Vokaalit
Etinen
Keskinen
Takainen
Suppea
i
u
Puolisuppea
e
o
Puoliavoin
ɛ
ɔ
Avoin
a
Lähde:
Konsonantit
Bilabiaali
Dentaali
Alveolaari
Postalveolaari
Palataali
Velaari
Nasaali
m
n
ɲ
ŋ
Klusiili
p | b
t | d
k | g
Affrikaatta
t͡ʃ
Frikatiivi
f
θ
s
ʃ
Lateraali
l
ʎ
Tremulantti
r
Yks.tremulantti
ɾ
Puolivokaali
w
j
Lähde:
Kirjoitusjärjestelmä
Koska galician kirjakielen normi on varsin nuori eikä sillä ole vuosisataisen tradition mukanaan tuomia epäsäännöllisyyksiä painolastinaan kuten espanjalla ja portugalilla, oikeinkirjoituksesta on voitu tehdä varsin johdonmukainen.
Huomiota herättävä piirre galiciassa kaikkiin muihin romaanisiin kieliin verrattuna on yhdistettyjen aikamuotojen puuttuminen.
Artikkelien ja painottomien pronominien runsaat yhteensulautumat mm. verbien kanssa ovat mielenkiintoinen vanhahtava piirre (esim. portugalissa se on säilynyt huomattavasti rajoitetumpana). Samoin painottomien pronominien sijoitus lauseessa on (portugalin tapaan) eräs galician kieliopin piirre.
Galician oikeinkirjoituksen ja kieliopin normit luotiin 1980-luvun alussa, ja niitä on sittemmin hieman tarkistettu ja muokattu, viimeksi 2003.
Galician, portugalin ja espanjan eroavaisuuksia
Huolimatta erilaisista oikeinkirjoituskäytännöistä portugalin ja galegon puhujat ymmärtävät toisiaan ainakin jonkin verran.
Vokaalit
Portugaliin verrattuna:
galiciasta ovat hävinneet nasaaliset vokaalit.
oraalisia vokaaleja on myös vähemmän kuin portugalissa: galiciassa ei ole kahta erilaista a:ta eikä portugalin neutraalivokaalia
Espanjaan verrattuna:
rahvaanlatinan painolliset i ja o ovat säilyneet diftongioitumatta
galiciassa on ero avoimen ja suljetun e:n ja o:n välillä
galicia ei tee eroa foneemien b ja v välillä (huomaa että portugaliin foneemi v muodostui verrattain myöhään)
soinnillisilla klusiileilla b, d ja g on vastaava frikatiivinen pari.
c etuvokaalin edellä ja z ääntyvät galiciassa espanjan tapaan [θ]
ch ääntyy espanjan tapaan [tʃ], ei portugalilaisittain [ʃ]
vokaalienvälinen s säilyy soinnittomana
r ei äänny uvulaarisena, kuten portugalin rr sekä sananalkuinen r nykyään tavallisimmin ääntyvät
portugalin j-äänne [ʒ] puuttuu galiciasta
oikeinkirjoituksessa ei käytetä cedilhaa (ç)
galiciassa velaarinen nasaali on oma foneeminsa toisin kuin portugalissa
Espanjaan verrattuna:
galiciassa velaarinen nasaali on oma foneeminsa toisin kuin espanjassa
x ääntyy portugalin tapaan useimmiten [ʃ]
galiciasta puuttuu espanjan j-äänne, soinniton velaarinen frikatiivi; sen sijaan murteissa on yleinen suomen h:ta vastaava äänne yleiskielen g:n tilalla
k-äänne vokaalien edellä kirjoitetaan ca, que, qui, co, cu
θ-äänne vokaalien edellä kirjoitetaan za, ce, ci, zo, zu.
Lyhyt teksti kaikilla kolmella sukulaiskielellä
Portugaliksi
Galegoksi
Espanjaksi
Atravessámos ruas desertas. A noite, serena e silenciosa, acolheu-nos sem surpresa. O meu amigo explicou: -Vai perdoar. Eu estou em casa dumas amigas... sem conforto... Gosto de sair de Lisboa, uma vez por outra: há uma tal tranquilidade na província!
Atravesamos rúas desertas. A noite, serena e silenciosa, acolleunos sen sorpresa. O meu amigo explicou: -Perdoe. Eu estou na casa dunhas amigas... sen confort... Góstame saír de Lisboa de cando en vez: ¡hai tanta tranquilidade na provincia!
Atravesamos calles desiertas. La noche, serena y silenciosa, nos acogió sin sorpresa. Mi amigo explicó: -Perdone. Yo estoy en casa de unas amigas... sin confort... Me gusta salir de Lisboa de vez en cuando: ¡hay tanta tranquilidad en la provincia!
Kielinäyte
Tódolos seres humanos nacen libres e iguais en dignidade e dereitos e, dotados como están de razón e conciencia, díbense comportar fraternalmente uns cos outros.
Suomeksi:
Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
Rosalía de Castro on tärkeimpiä kansallisia symboleita; hänen runokokoelmaansa Cantares gallegos vuodelta 1863 pidetään modernin galicialaisen kirjallisuuden ensimmäisenä merkkiteoksena.
Ramón Otero Pedrayo on merkittävimpiä galicialaisia romaanikirjailijoita; hänen puhujanlahjansa olivat kuulut ympäri Eurooppaa hänen elinaikanaan.
Álvaro Cunqueiro on tärkeimpiä ja rakastetuimpia galicialaisia kirjailijoita; häneltä on peräisin myös eräs tunnetuimmista galiciankielisistä lainauksista, Mil primaveras máis, jossa hän hieman ennen kuolemaansa toivoi galician kielelle tuhatta kevättä lisää.
Manuel Rivas on Galician tärkeimpiä nykykirjailijoita ja todennäköisesti tunnetuin ja suosituin Galician ulkopuolella. Hän kirjoittaa galiciaksi, mutta kääntää yleensä itse teoksensa espanjaksi, mikä lisää huomattavasti niiden levikkiä.
Estíbaliz Espinosa on yksi tunnetuimmista runoilijoista ja lausujista, sillä hän yhdistää ainutlaatuisella tavalla tieteen, runouden ja musiikin esityksissään.
Federico García Lorca julkaisi teoksen Seis poemas galegos ('Kuusi galicialaista runoa') vuonna 1935.
Lähteet
Sarlin, Mika:Galegon kielioppi.Helsinki:Books on Demand, 2012.ISBN9789524985833
Galicia (Espanja)