Giardia lamblia
| Giardia lamblia | |
|---|---|
 Elektronimikroskooppikuva lajin solusta |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Ekskavaatit Excavata |
| Pääjakso: | Metamonada |
| Lahko: | Diplomonadida |
| Heimo: | Hexamitidae |
| Suku: | Giardia |
| Laji: | lamblia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Giardia lamblia |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Giardia lamblia (syn. Giardia intestinalis, Giardia duodenalis) on yksisoluinen aitotumainen pieneliö. Se on yleisin ihmisen suolistossa elävä loiseläinlaji. Se aiheuttaa giardiaasia, jonka oireisiin kuuluu ripulia, vatsakramppeja ja painon laskua. Osa tartunnan saaneista voivat olla oireettomia kantajia, kun taas osalle ihmisistä tauti on hyvinkin vakava ja voi johtaa jopa kuolemaan. Oireellisia giardiaasitapauksia todetaan noin 280 miljoonaa vuosittain. Oireet kestävät yleensä 2-4 viikkoa ja päättyvät itsestään ilman hoitoa. Erityisen vaarallinen giardiaasi on lapsille, joilla oireet voivat johtaa aliravitsemukseen, kasvuhäiriöihin ja heikkoihin kognitiivisiin toimintoihin. Ensimmäisenä giardian havaitsi Antoni van Leeuwenhoek, joka löysi sen valmistamallaan mikroskoopilla. Tauti on nimetty ranskalaisen biologin Alfred Giardin (1846–1908) mukaan.
Juomavesi on yleisin giardiaasin leviämistapa. Nokian vesikriisissä 2007 vesijohtovedestä löydettiin giardiaa muiden patogeenisten mikrobien kanssa, ja sairastuneita oli noin 8000. Tunnettua oli myös lajin runsas esiintyminen vesijohtovedessä Leningradissa, jossa suomalaisten matkailu oli yleistä 1900-luvun lopulla. Laji aiheutti myös vakavan juomaveden saastumistapauksen vuonna 1998 Sydneyssä, ja on yleisin syy vesijohenteisen ripulin puhkeamiseen Yhdysvalloissa. Trooppisissa maissa infektioiden esiintyvyys on erittäin suuri, ja suurin osa Suomenkin tartunnoista on matkailijoiden tuomia. Tartunnat voivat olla myös zoonoottisia tai harvoissa tapauksissa tartuntoja ihmisestä toiseen.
Antibioottihoito on suhteellisen tehokas, ja soveltuva lääke on metronidatsoli.
Isännät
Giardia lamblia voi tarttua ihmiseen ja muihin nisäkkäisiin. Märehtijöillä yleisempi muoto on Giardia bovis -laji.
Elinkierto
Giardia esiintyy sekä kystoina että trofotsoiitteina. Kystavaihe on Giardian infektiivinen vaihe. Ne selviävät infektiokykyisinä ympäristössä jopa muutaman kuukauden ajan ja voivat kulkeutua uuden isännän suolistoon kontaminoituneen ruuan tai juoman kautta. Ohutsuolessa kystasta muodostuu kaksi trofotsoiittia, jotka tarrautuvat suolen pinnan soluhin. Trofotsoiitit imevät ravinteita tartunnan saaneesta henkilöstä. Giardiatrofotsoiitit lisääntyvät jakautumalla kahtia prosessissa, jota kutsutaan pitkittäisiksi binäärifissioksi. Giardiatrofotsoiitit siirtyvät sitten paksusuoleen ja muuttuvat takaisin kystamuotoon ja palaavat ympäristöön ulosteen mukana. Molempia muotoja löytyy infektoituneen isännän ulosteesta, mutta vain kystat voivat levittää tartuntaa. Tarrautuminen aiheuttaa sarjan reaktioita, mitkä aiheuttavat giardiaasille tyypillisiä oireita.
Evoluutio
Giardian on ajateltu olevan niin sanottu elävä fossiili, joka on linkkinä aitotumaisten ja esitumallisten välillä. Sitä on pidetty yhtenä varhaisimmista aitotumaisista, koska sillä on monia yksinkertaisia ominaisuuksia. Eliöllä on yksinkertaiset solurakenteet, kuten joidenkin soluelinten puute ja huonosti kehittynyt endomembraanijärjestelmä ja sen aineenvaihduntareitit muistuttavat esitumallisten aineenvaihduntaa. Tämä on aiheuttanut keskustelua siitä, onko Giardia äärimmäisen primitiivinen aitotumainen vai vain pitkälle kehittynyt loinen. Tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että Giardialla on sekä aitotumaisten että esitumallisten kaltaista geneettistä materiaalia. Tämän katsotaan johtuvan lajin primitiivisyydestä sekä sekundaarisista parasiittisista sopeutumista, kuten horisontaalisesta geeninsiirrosta, geenien menetyksestä ja nopeasta evoluutiosta .
Lähteet
- ↑ Tapio Välikylä ja Sara Syyrakki: Hygieniaopas, s. 70. Sastamala: Elintarvike ja Terveys -lehti, elintarvikejaterveys.fi, 2016. ISBN 978-952-9637-56-0
- 1 2 3 4 Saija Hallanvuo ja Tuula Johansson: ”4.1.4 Giardia duodenalis”, Elintarvikkeiden mikrobiset vaarat, s. 149–153. (Eviran julkaisuja 1/2010) Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Toukokuu 2010. ISBN 978-952-225-053-7 ISSN 1796-4369 E-ISSN 1797-299X Teoksen verkkoversio Viitattu 4.7.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1 2 Kevin J. Esch, Christine A. Petersen: Transmission and Epidemiology of Zoonotic Protozoal Diseases of Companion Animals. Clinical Microbiology Reviews, 2013-1. PubMed:23297259 doi:10.1128/CMR.00067-12 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.12.2021. Arkistoitu 15.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Ranae M. Ranade, Zhongsheng Zhang, J. Robert Gillespie, Sayaka Shibata, Christophe L. M. J. Verlinde, Wim G. J. Hol: Inhibitors of Methionyl-tRNA Synthetase Have Potent Activity against Giardia intestinalis Trophozoites. Antimicrobial Agents and Chemotherapy, 31.8.2015. PubMed:26324270 doi:10.1128/aac.01573-15 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Lawrence K. Altman: Leningrad called Parasite Source (arkistoitu) New York Times. 15.12.1974. Viitattu 16.12.2022 (englanniksi).
- ↑ Pharmaca Fennica I, s. 49. Lääketietokeskus Oy, 2013. ISSN 0355-7472
- 1 2 3 Pathogen and Environment | Giardia | Parasites | CDC www.cdc.gov. 2.3.2021. Viitattu 16.12.2022. (englanniksi)
- 1 2 3 Qingqing Ye, Haifeng Tian, Bing Chen, Jingru Shao, Yan Qin, Jianfan Wen: Giardia’s primitive GPL biosynthesis pathways with parasitic adaptation ‘patches’: implications for Giardia’s evolutionary history and for finding targets against Giardiasis. Scientific Reports, 25.8.2017, 7. vsk, nro 1, s. 9507. doi:10.1038/s41598-017-10054-1 ISSN 2045-2322 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- ITIS: Giardia lamblia (englanniksi)
- Alkueläinten aiheuttamat suolistoinfektiot (Giardia, Entamoeba histolytica, Cryptosporidium)