Gleb Anatoljevitš Panfilov (ven. Глеб Анато́льевич Панфи́лов, 21. toukokuuta 1934 Magnitogorsk – elokuu 2023) oli venäläinen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja.
Gleb Panfilovin isä oli sanomalehdentoimittaja ja äiti ekonomisti. Panfilov valmistui Uralin polyteknisestä instituutista ja työskenteli Sverdlovskissa tehtaalla, tutkimuslaitoksessa ja komsomolin kaupunkikomiteassa. 1950-luvun lopussa hän perusti Sverdlovskiin elokuvaharrastajien studion ja teki sen jälkeen dokumentti- ja lyhytelokuvia paikallistelevisioon. Vuosina 1960–1963 Panfilov opiskeli Neuvostoliiton elokuvakoulun VGIK:in kuvaajalinjalla ja valmistui ohjaajaksi vuonna 1966. Hän työskenteli aluksi Lenfilm-elokuvastudiolla ja vuodesta 1976 Mosfilmillä.
Panfilovin ensimmäinen näytelmäelokuva oli Venäjän kansalaissodasta kertova Tulessa ei voi kahlata (V ogne broda net, 1968). Esikoiselokuva ja sitä seurannut Alku (Natšalo, 1970) toivat Panfiloville mainetta yhtenä aikansa kiinnostavimmista neuvosto-ohjaajista. Ne tekivät tunnetuksi myös hänen vaimonsa Inna Tšurikovan, joka näytteli pääosia ohjaajan myöhemmissäkin elokuvissa. Neuvostoyhteiskuntaa kriittisesti kuvaava Pyydän puheenvuoroa (Prošu slova, 1976) sai Karlovy Varyn elokuvajuhlien palkinnon, mutta seuraava elokuva Teema (Tema, 1979) joutui hyllytetyksi ja pääsi levitykseen vasta perestroikan aikana. Panfilov sai siitä 1987 Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen karhun.
1980-luvulla Panfilov keskittyi yhä suurisuuntaisempiin kirjallisuusfilmatisointeihin. Valentina (1981) perustuu Aleksandr Vampilovin näytelmään Viime kesänä Tšulimskissa. Maksim Gorkin näytelmään Vassa Železnova perustuva Vassa (1983) sai Moskovan elokuvajuhlien pääpalkinnon. Niitä seurasi Gorkin Äiti-romaanin filmatisointi Mat (1990), joka sai Cannesissa tuomariston palkinnon. Huomiota herättivät myös Panfilovin teatteriohjaukset: Shakespearen Hamlet (1986) ja juutalaisten maastamuuttoa käsittelevä Aleksandr Galinin Sorry (1992).
Panfilovin myöhempiin töihin kuuluu Venäjän viimeisen keisariperheen kohtalosta kertova Romanovy – ventsenosnaja semja (2000), jota hän valmisteli yli kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2006 sai ensi-iltansa Aleksandr Solženitsynin romaaniin Ensimmäinen piiri perustuva kymmenosainen televisiosarja, jossa kertojaäänenä on Solženitsyn itse. Yle Teema esitti sen alkukesästä 2010.
