Törö

Törö
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Alalahko: Särkikalat Cyprinoidei
Heimo: Töröt Gobionidae
Suku: Gobio
Laji: gobio
Kaksiosainen nimi

Gobio gobio
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Törö Wikispeciesissä
  Törö Commonsissa

Törö (Gobio gobio) on pienikokoinen särkikalalaji, joka on sopeutunut elämään virtavesien pohjalla.

Koko ja ulkonäkö

Pohjalla elävä törö on muodoltaan matala ja poikkileikkaukseltaan pyöreähkö. Kala on ruskeasävyinen tai vihertävän harmaa, ja sen kyljillä on 6–12 tumman täplän rivi. Hevosenkengän muotoinen suu on alaspäin suuntautunut, ja sen sivuilla viiksisäikeet. Kylkiviivalla 39–42 suomua. Silmät ovat lähellä päälakea. Peräevässä on yleensä 6 haarautuvaa eväruotoa, rintaevät ovat suurehkot. Törön pituus on tavallisesti 8–12 cm, paino 5–30 g. Suomen dokumentoidusti suurin törö oli 17,2 senttimetriä pitkä yksilö, joka pyydettiin syyskuussa 2010 Vantaanjoesta.

Sukupuolet erottaa siitä, että koirailla on suuremmat silmät ja rintaevät kuin naarailla. Kutuvalmiilla koirailla on lisäksi kyhmyjä päässä ja etuselässä. Naaraat kasvavat hieman koiraita nopeammin.

Levinneisyys ja elinympäristö

Törön levinneisyysalue ulottuu Euroopasta yli Siperian Tyyneenmereen laskeviin vesiin saakka. Suomessa sitä esiintyy monissa Suomenlahteen sekä Saaristomereen laskevissa joissa ja ilmeisesti pohjoisimpana Kokemäenjoessa.

Euroopassa törö suosii kirkasvetisiä hiekka- tai sorapohjaisia jokia ja järviä. Tästä poiketen Suomessa töröä esiintyy lähinnä sameissa puroissa ja joissa. Kalaa tavataan myös joissakin Etelä-Suomen järvissä ja joskus Itämeren rannikkovesissä, mutta näissäkin tapauksissa kala esiintyy miltei aina jokisuiden lähellä.

Ravinto ja elintavat

Töröt syövät erityisesti surviaissääskien ja muiden hyönteisten pohjalla olevia toukkia. Näiden lisäksi törölle kelpaavat myös muut pienet eläimet, kuten kotilot, simpukat, vesikirput ja madot. Vähäisemmissä määrin törö syö levää, kalanmätiä ja detritusta eli eloperäisen aineksen hajoamistuotteita.

Töröt elävät pienissä parvissa, jotka ovat kirkkaissa vesissä suurempia kuin sameissa. Töröt elävät luultavasti korkeintaan seitsemän tai kahdeksan vuoden ikäisiksi.

Lisääntyminen

Kutukypsyyden törö saavuttaa tavallisesti kahden vuoden iässä. Kutupaikka on matalassa sorapohjaisessa vedessä. Veden täytyy olla vähintään 16–17-asteista. Vaaleankeltaiset, halkaisijaltaan 0,8–1,0 millimetrin kokoiset mätimunat tarrautuvat pohjaan ja juuriin sekä muihin kasvinosiin. Veden lämpötilasta riippuen mätimunien kehittyminen poikasiksi kestää yhdestä kolmeen viikkoa. Törö kutee kaksi tai kolme kertaa kesän aikana, yhteensä 4 000–8 000 mätimunaa naarasta kohden.

Käyttö

Suomessa töröä ei juuri käytetä ruokakalana, toisin kuin Isossa-Britanniassa ja ranskankielisessä Euroopassa, jossa sitä myös viljellään ihmisravinnoksi. Törö on tunnettu mainiona syöttikalana, siihen tarkoitukseen sitä on jopa viljelty Belgiassa.