Gojimarja eli susimarja on nimitys kahden pukinpensaiden sukuun kuuluvan lajin, pukinpensaan eli aitapukinpensaan (Lycium barbarum) ja kiinanpukinpensaan (Lycium chinense) marjoille, joilla on pitkä historia ravintona ja lääkekasvina Itä-Aasiassa, varsinkin läntisessä Kiinassa, kuten Tiibetissä. Lajit kasvavat alkuperäisinä Itä-Aasiassa.
Nimi gojimarja on otettu käyttöön vasta 2000-luvun alussa. Tämä nimi tulee englannin kautta kiinan kielen sanasta 枸杞, gǒuqǐ. Marjasta on käytetty suomessa myös pitkään nimeä susimarja, joka vastaa englannin alkuperäisempää nimeä wolfberry.lähde?
Marja sisältää runsaasti antioksidantteja, muun muassa karotenoideja ja flavonoideja. Se sisältää myös polysakkarideja (23 %), 21 hivenainetta, vitamiineja (varsinkin B-ryhmän) ja 18 aminohappoa. Marjan painosta 10–14 % on proteiinia.lähde?
Kuivattua gojimarjaa markkinoidaan superruokana, sitä myydään myös jauheena ja mehuna.
Vuosina 2009–2010 suurin osa Tullilaboratoriossa tutkituista susimarjaeristä ylitti silloin sallitut torjunta-ainepitoisuudet, ja ne hylättiin. Vuonna 2010 EU-lakia kuitenkin muutettiin niin, että susimarja luokiteltiin tomaatiksi, jolle sallitaan suuremmat raja-arvot. Luokitusmuutoksen jälkeen Suomeen tuodut susimarjaerät ovat olleet uusien raja-arvojen puitteissa.