
Gradientti on matemaattinen differentiaalioperaattori, joka on määritelty usean muuttujan skalaarifunktioille . Gradientti ilmaisee funktion suurimman muutosnopeuden (gradienttivektorin pituus) ja tämän suurimman muutoksen suunnan. Funktio kasvaa voimakkaimmin gradientin suuntaan ja vähenee voimakkaimmin negatiivisen gradientin suuntaan.
Karteesisessa koordinaatistossa gradientti on vektori, jonka komponentteina ovat funktion osittaisderivaatat. Esimerkiksi kolmen muuttujan funktion gradientti merkitään tai symbolin nabla avulla ja määritellään
missä ja -komponenttien kertoimet ovat funktion osittaisderivaattoja muuttujien ja suhteen. Yleisen muuttujan funktion gradientti määritellään
missä on funktion muuttujien muodostama vektori
Gradienttia voidaan pitää derivaatan yleistyksenä usean muuttujan funktioille. Gradientti on erikoistapaus Jacobin matriisista, joka on määritelty monen muuttujan vektoriarvoisille funktioille .
Yhden muuttujan tapauksessa funktion differentiaali määriteltiin
ja yleisesti funktion differentiaali määritellään gradientin avulla
missä piste kuvaa kahden vektorin pistetuloa.
Gradientin avulla voidaan määrittää helposti myös suunnattu derivaatta: Funktion suunnattu derivaatta vektorin suuntaan on
missä on :n suuntainen yksikkövektori (vektori, jonka pituus on yksi). Pistetulo on suurin, kun lasketaan suunnattua derivaattaa gradientin suuntaan ja pienin, kun lasketaan suunnattua derivaattaa negatiivisen gradientin suuntaan.
Mikäli funktion muuttujat riippuvat esimerkiksi parametrista t, eli
saadaan funktion derivaatta parametrin suhteen gradientin avulla lausekkeesta
missä siis
Tämä tunnetaan niin sanottuna ketjusääntönä.
Napakoordinaatistossa annetulle funktiolle gradientti on
Huomaa, että viimeinen laskusääntö on pätevä pallokoordinaatistossa, jossa muunnoskaavat ovat