| HT-2-toksiini | |
|---|---|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | [(1S,2R,4S,7R,9R,10R,11S,12S)-2-(asetyylioksimetyyli)-10,11-dihydroksi-1,5-dimetyylispiro[8-oksatrisyklo[7.2.1.02,7]dodek-5-eeni-12,2'-oksiraanie]-4-yyli]-3-metyylibutanoaatti |
| CAS-numero | 26934-87-2 |
| PubChem CID | 10093830 |
| SMILES | CC1=CC2C(CC1OC(=O)CC(C)C)(C3(C(C(C(C34CO4)O2)O)O)C)COC(=O)C |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C22H32O8 |
| Moolimassa | 424,48 g/mol |
| Sulamispiste | 151–152 °C |
HT-2-toksiini on homemyrkky, joka kuuluu kemiallisen rakenteensa perusteella trikotekeeneihin. Toksiinia tuottavat muun muassa eräät punahomesuvun sienet (Fusarium).
HT-2-toksiinin myrkkyvaikutuksia elimistössä on vaikea tutkia, koska se esiintyy aina yhdessä T-2-toksiinin kanssa - T-2-toksiini muuttuu elimistössä HT-2-toksiiniksi. Vertailevat tutkimukset ovat antaneet näyttöä siitä, että niillä on samankaltaisia terveysvaikutuksia. EU:n Elintarvikealan tiedekomitea määritti vuonna 2001 T-2- ja HT-2-toksiineille yhteisen enimmäissaantimäärän: 0,06 μg/kg rp päivässä. Yhteiseen arvoon oli syynä se, ettei T-2- ja HT-2-toksiinien haittavaikutuksia kyetty erottamaan varmuudella toisistaan.