Harmaahankakarve

Harmaahankakarve
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kotelosienet Ascomycota
Alakaari: Pezizomycotina
Luokka: Lecanoromycetes
Alaluokka: Lecanoromycetidae
Lahko: Maljajäkälät Lecanorales
Heimo: Karpeet Parmeliaceae
Suku: Hankakarpeet Pseudevernia
Laji: furfuracea
Kaksiosainen nimi

Pseudevernia furfuracea
(L.) Zopf
Katso myös

  Harmaahankakarve Wikispeciesissä
  Harmaahankakarve Commonsissa

Harmaahankakarve eli hankakarve (Pseudevernia furfuracea) on harmahtava jäkälä, jota kasvaa havupuiden rungoilla ja oksissa. Se kasvaa röyhelöisinä tuppaina etenkin oksanhangoissa. Sen voi erottaa valkohankajäkälästä (Evernia prunastri) siitä, että harmaahankakarve on harmaa myös alapinnaltaan. Harmaahankakarve kasvaa lähes koko Suomessa. Laji viihtyy erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa ja sitä esiintyy myös Euroopassa.

Harmaahankakarveella on kaksi kemotyyppiä. Harmaahankakarveen jäkäläaineena eli sekundaarisena aineenvaihduntatuotteena esiintyy toisessa kemotyypissä atranoriinia (C19H18O8) ja fysodihappoa (C26H30O8) sekä toisessa atranoriinia ja olivetorihappoa (C26H32O8).

Käyttö

Harmaahankakarve on ilmanlaadun indikaattori, ja melko herkkä saasteille.

Harmaahankakarvetta on aiemmin käytetty hajuvesiteollisuudessa tuoksujen kiinnittymisen vaikuttavana aineosana, mutta sen käyttö on sittemmin kielletty EU:n toimesta, koska se saattaa aiheuttaa joillekin ihmisille allergisia oireita.

Harmaahankakarvetta on kerätty Kreikassa balsamointiaineiden ainesosaksi. Sillä on antibioottinen vaikutus.

Lähteet

  1. ↑ Stenroos, S., Ahti, T., Lohtander K. & Myllys, L.: Suomen jäkäläopas, sivu 385. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 2011. ISBN 978-952-10-6804-1
  2. ↑ Huuskonen, Irene & Lehkonen, Emmi & Keskitalo, Toni & Laita, Mika: Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna 2009, s. 40–42, 45. (Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen julkaisuja) Helsinki: Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-257-019-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.11.2023.
  3. ↑ Rose, F.: Lichens and perfume manufacture. British Lichen Society Bulletin, Joulukuu 1980, nro 47. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.11.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Andrews, Karen Dawn: Lichen Perfume Botany Karen -blogi. 16.12.2020. Viitattu 11.11.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Wendlandt, Astrid: What's in a scent? Perfume makers adapt to EU rules Reuters. 7.7.2014. Viitattu 11.11.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Harmaahankakarve, Pseudeverina furfuracea. Webkasvio.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 11.11.2023.
  7. ↑ Güvenç, Ayşegül, et al.: Biological activities of Pseudevernia furfuracea (L.) Zopf extracts and isolation of the active compounds. Journal of Ethnopharmacology, 18.12.2012, 144. vsk, nro 3, s. 726–734. doi:10.1016/j.jep.2012.10.021 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.11.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Tämä sieniin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.