Harold Garfinkel

Harold Garfinkel (29. lokakuuta 1917 Newark, New Jersey – 21. huhtikuuta 2011 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen sosiologi ja etnometodologian perustaja. Häntä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä arkielämän, sosiaalisen järjestyksen ja vuorovaikutuksen tutkijoista. Garfinkelin keskeinen tutkimuskohde oli se, miten ihmiset tuottavat ja ylläpitävät sosiaalista järjestystä jokapäiväisissä käytännöissään.

Garfinkel kehitti 1950-luvulla etnometodologian, jonka lähtökohtana on tarkastella niitä käytännöllisiä menetelmiä, joiden avulla ihmiset tekevät toimintansa ymmärrettäväksi toisilleen. Hänen työnsä vaikutti merkittävästi keskustelunanalyysin syntyyn sekä myöhempään vuorovaikutuksen, tieteen ja teknologian tutkimukseen.

Elämä

Garfinkel syntyi Newarkissa New Jerseyn osavaltiossa juutalaiseen perheeseen. Hänen isänsä Abraham Garfinkel työskenteli huonekalukauppiaana. Nuoruutta leimasivat 1930-luvun talouslama sekä etniset jännitteet, jotka vaikuttivat hänen kiinnostukseensa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Garfinkel opiskeli aluksi liiketaloutta ja kirjanpitoa Newarkin yliopistossa. Myöhemmin hän on kertonut erityisesti kirjanpidon teorian vaikuttaneen hänen käsitykseensä selontekovelvollisuudesta (accountability), josta tuli yksi etnometodologian keskeisistä käsitteistä.

Vuonna 1939 Garfinkel siirtyi opiskelemaan sosiologiaa Pohjois-Carolinan yliopistoon Chapel Hilliin. Hänen kiinnostuksensa kohdistui jo varhain sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja arkisen toiminnan järjestymiseen. Vuonna 1940 hän julkaisi esseen Color Trouble, jossa hän tarkasteli rotusyrjintää arkisena sosiaalisena käytäntönä.

Toisen maailmansodan jälkeen Garfinkel aloitti jatko-opinnot Harvardin yliopistossa Talcott Parsonsin johtamalla sosiaalisten suhteiden laitoksella. Hänen väitöskirjansa The Perception of the Other: A Study in Social Order valmistui vuonna 1952.

Vuonna 1954 Garfinkel siirtyi Kalifornian yliopistoon Los Angelesiin (UCLA), jossa hän työskenteli professorina eläköitymiseensä vuonna 1987 asti. Hän jatkoi tutkimustyötä emeritusprofessorina kuolemaansa saakka vuonna 2011.

Suhde Talcott Parsonsiin ja fenomenologiaan

Garfinkel opiskeli Harvardissa Talcott Parsonsin ohjauksessa ja omaksui vaikutteita erityisesti tämän toimintateoriasta. Hän kuitenkin katsoi, ettei sosiaalista toimintaa voitu selittää yksinomaan yhteiskunnallisten normien tai rakenteiden avulla.

Harvardissa Garfinkel tutustui myös fenomenologiaan ja erityisesti Alfred Schützin ajatteluun. Schützin käsitykset luonnollisesta asenteesta ja arkitiedosta vaikuttivat merkittävästi etnometodologian kehitykseen. Garfinkel yhdisti fenomenologisia näkökulmia empiiriseen sosiologiseen tutkimukseen ja kehitti niiden pohjalta oman lähestymistapansa sosiaalisen järjestyksen tutkimiseen.

Etnometodologia

Käsite etnometodologia syntyi vuonna 1950-luvulla Garfinkelin valmistellessa tutkimusta valamiehistöjen päätöksenteosta. Hän käytti termiä kuvaamaan niitä arkijärkisiä menetelmiä, joiden avulla ihmiset tekevät toimintansa toisilleen ymmärrettäväksi ja tunnistettavaksi.

Etnometodologian lähtökohtana on, että sosiaalinen järjestys ei ole valmiiksi olemassa oleva rakenne vaan ihmisten jatkuvasti käytännöissään tuottama saavutus. Garfinkel korosti arkisten toimintojen yksityiskohtaista tutkimista ja vastusti pyrkimyksiä selittää sosiaalista toimintaa pelkästään abstraktien teoreettisten mallien avulla.

Garfinkel kehitti useita etnometodologian keskeisiä käsitteitä, kuten jäsenyyden (member), selontekovelvollisuuden (accountability), dokumentaarisen tulkintamenetelmän (documentary method of interpretation), refleksiivisyyden (reflexivity) ja indeksikaalisuuden (indexicality).

Rikkomiskokeet

Garfinkel tunnetaan erityisesti niin sanotuista rikkomiskokeista (breaching experiments), joissa osallistujia pyydettiin rikkomaan arkielämän itsestään selviä sääntöjä.

Kokeiden tarkoituksena oli osoittaa, kuinka paljon sosiaalinen toiminta perustuu jaettuihin taustaoletuksiin. Kun nämä oletukset rikkoutuvat, ihmiset pyrkivät palauttamaan tilanteen ymmärrettäväksi erilaisin selityksin ja tulkinnoin.

Agnes-tutkimus

Garfinkel tunnetaan myös tutkimuksestaan, joka käsitteli Agnes-nimistä transsukupuolista naista 1950-luvun lopulla. Tutkimus julkaistiin teoksessa Studies in Ethnomethodology vuonna 1967, ja sitä pidetään yhtenä varhaisimmista sukupuolen sosiaalista rakentumista tarkastelleista sosiologisista tutkimuksista.

Agnes hakeutui lääketieteelliseen sukupuolenkorjaushoitoon Kalifornian yliopiston lääketieteellisessä keskuksessa, jossa Garfinkel osallistui hänen tapaustaan koskevaan tutkimukseen. Garfinkel tarkasteli erityisesti sitä, miten Agnes tuotti ja ylläpiti sosiaalisissa tilanteissa tunnistettavaa naisena olemista. Tutkimuksen keskiössä ei ollut sukupuoli-identiteetin psykologinen selittäminen, vaan ne käytännöt, joiden avulla sukupuolta tehdään sosiaalisesti ymmärrettäväksi arkipäiväisessä vuorovaikutuksessa.

Tutkimus vaikutti myöhempään sukupuolentutkimukseen, erityisesti näkemyksiin sukupuolesta sosiaalisena saavutuksena ja vuorovaikutuksessa tuotettuna ilmiönä.

Vaikutus

Garfinkelin työ vaikutti merkittävästi keskustelunanalyysin sekä jäsenkategoria-analyysin syntyyn. Hänen oppilaansa Harvey Sacks kehitti itsenäisesti jäsen(jäsenyys)kategoria-analyysin. Yhdessä Emanuel Schegloffin ja Gail Jeffersonin kanssa hän kehitti keskustelunanalyysin tutkimusperinteen, jossa tarkastellaan vuorovaikutuksen järjestymistä yksityiskohtaisesti tallennettujen aineistojen avulla.

Etnometodologia on vaikuttanut myös tieteen- ja teknologiantutkimukseen, organisaatiotutkimukseen sekä Bruno Latourin ajatuksiin sosiologian tutkimuskohteesta.

Keskeiset teokset

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Heritage, John: Harold Garfinkel ja etnometodologia. Gaudeamus, 1996.
  2. ↑ Rawls, Anne W.: Editor's Introduction, s. 1–64. Rowman & Littlefield, 2002.
  3. ↑ vom Lehn, Dirk: The Creation and Development of Ethnomethodology, s. 17. Left Coast Press, 2014.
  4. ↑ vom Lehn, Dirk: The Creation and Development of Ethnomethodology. Left Coast Press, 2014.
  5. ↑ Garfinkel, Harold: Color Trouble. Opportunity, 1940.
  6. ↑ Rawls, Anne W.: The Early Years, 1939–1953: Garfinkel at North Carolina, Harvard and Princeton. Journal of Classical Sociology, 2013, 13. vsk, nro 2, s. 303–312.
  7. ↑ Rawls, Anne W.: Editor's Introduction. Rowman & Littlefield, 2002.
  8. ↑ vom Lehn, Dirk: The Creation and Development of Ethnomethodology, s. 22–27. Left Coast Press, 2014.
  9. ↑ {{Kirjaviite | Tekijä=Heritage, John | Nimeke=Harold Garfinkel ja etnometodologia | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1996 | }
  10. ↑ Rawls, Anne W.: Respecifying the Study of Social Order, s. 1–97. Paradigm Publishers, 2006.
  11. ↑ {{Kirjaviite | Tekijä=Rawls, Anne W. & Turowetz, Jason | Nimeke=Introduction to Parsons' Primer | Teos=Harold Garfinkel: Parsons' Primer | Julkaisija=J.B. Metzler | Vuosi=2019 |}
  12. ↑ Garfinkel, Harold: Ethnomethodology's Program: Working Out Durkheim's Aphorism, s. 79–80. Rowman & Littlefield, 2002. Teoksen verkkoversio.
  13. ↑ Garfinkel, Harold: Studies in Ethnomethodology. Polity Press, 1967.
  14. ↑ Garfinkel, Harold: Studies in Ethnomethodology. Polity Press, 1967.
  15. ↑ Garfinkel, Harold: A Conception of, and Experiments with, "Trust" as a Condition of Stable Concerted Actions. Teoksessa O. J. Harvey (toim.): Motivation and Social Interaction. New York: Roland Press, 187–338., 1963.
  16. ↑ Heritage, John: Harold Garfinkel ja etnometodologia. Gaudeamus, 1996.
  17. ↑ Garfinkel, Harold: Studies in Ethnomethodology, s. 116–185, 285–288. Polity Press, 1967.
  18. ↑ Garfinkel, Harold: Studies in Ethnomethodology, s. 116–185. Polity Press, 1967.
  19. ↑ Sacks, Harvey: Lectures on Conversation. Blackwell, 1995.
  20. ↑ Sacks, Harvey; Schegloff, Emanuel A. & Jefferson, Gail: A Simplest Systematics for the Organization of Turn-Taking for Conversation. Language, 1974, 50. vsk, nro 4, s. 696–735. Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ Latour, Bruno: Reassembling the Social: An Introduction to Actor-Network-Theory. Oxford University Press, 2005. Teoksen verkkoversio.
  22. ↑ Crabtree, Andy: Taking Technomethodology Seriously: Hybrid Change in the Ethnomethodology–Design Relationship. European Journal of Information Systems, 2004, 13. vsk, nro 3, s. 195–209.

Kirjallisuutta