
Tähystyspallo on sodankäyntiin kehitetty kiintopallo, jota käytettiin tulenjohdossa. Tähystyspallolla tykistön tulenjohtaja voitiin nostaa jopa useiden satojen metrien korkeuteen, mikä paransi huomattavasti tähystysmahdollisuuksia. Tähystyspallojen käyttö aloitettiin Ranskan vallankumoussodissa vuosina 1792–1802. Ensimmäinen maailmansota vuosina 1914−1918 oli tähystyspallojen kulta-aikaa. Niin ympärysvallat kuin Saksakin käytti kankaisia palloja, jotka oli alkujaan täytetty vedyllä. Räjähdysarka vetykaasu aiheutti kuitenkin satoja onnettomuuksia, joten myöhemmin niitä alettiin vedyn sijasta täyttää ei-tulenaralla heliumilla. Tähystyspallot oli tyypillisesti kytketty teräsvaijeriin, jolla ne vinssattiin oikealla korkeudelle (yleensä yli 3 000 jalkaan eli yli 900 metriin).
Tähystyspalloja käytettiin vielä myös toisessa maailmansodassa vuosina 1939–1945, jolloin erityisesti Yhdysvaltojen laivasto käytti niitä vihollissukellusveneiden paikantamisessa. Yhdysvallat käytti tähystyspalloja myös kylmän sodan aikana Neuvostoliiton ydinkokeiden tarkkailussa sekä myöhemmin myös Irakissa ja Afganistanissa.