
Heiti Talvik (9. marraskuuta 1904 Tartto, Viro – 18. kesäkuuta 1947 Tjumenin alue, Neuvostoliittolähde?) oli virolainen ekspressionistinen runoilija. Hän kuului kirjailijaryhmä Arbujadiin.
Heiti Talvikin isä oli lääkäri ja äiti pianisti. Vuonna 1924 Talvik lopetti yllättäen koulun ja siirtyi työskentelemään Kohtla-Järven öljyliuskekaivoksille. Samanaikaisesti hän kirjoitti runoja, joita hän lähetti kulttuurilehti Loomingin päätoimittajalle Friedebert Tuglasille. Talvik valmistui vuonna 1926 Pärnun iltalukiosta ja opiskeli 1926–1934 Tarton yliopistossa filosofista kerrontaa.lähde?
Talvik omistautui vuodesta 1928 lähtien enemmän lyriikalle. Hän julkaisi 1934 ensimmäisen runokokoelmansa Palavik (suom. kuume), jonka ansiosta hänestä tuli tunnetuin virolainen runoilija ja kirjailijaryhmä Arbujadin jäsen. Kerhon jäseniin kuului myös runoilija Betti Alver, ja Talvik ja Alver avioituivat vuonna 1937lähde?.
Neuvostoliiton miehitettyä Viron Talvik joutui Siperiaan, jossa jäljet katosivat. Hänen uskotaan kuolleen kesäkuussa 1947 karkotuksen yhteydessä. Haudan sijaintia ei tiedetä.lähde?
Talvikin runoja on suomennettu antologioissa: