
Heliografia (ransk. héliographie, aurinkopiirros) on ranskalaisen keksijän Joseph Nicéphore Niépcen kehittämä maailman ensimmäinen menetelmä pysyvän valokuvan luomiseksi. Niépce otti vanhimman säilyneen valokuvan, Näkymä ikkunasta Le Grasissa, vuonna 1826 käyttäen camera obscuraa ja 25,8 × 29 cm:n kokoista öljykäsiteltyä bitumilla pinnoitettua tinalevyä. Kun levy huuhdeltiin laventeliöljyllä, ainoastaan auringonvalosta kovettunut osa, itse kuva, jäi jäljelle. Ensimmäisen säilyneen kuvan valottamiseen meni kahdeksan tuntia, minkä vuoksi aurinko paistaa kuvassa molemmista suunnista, ja varjot heittyvät kahteen suuntaan.
Niépce oli askarrellut valokuvauksen parissa jo vuodesta 1816 kokeillen erilaisia valonherkkiä kemikaaleja. Näiden varhaisten kokeiluiden tulokset eivät olleet pysyviä, sillä hän ei onnistunut kuvan kiinnittämisessä, joten kuvat haalistuivat nopeasti häviten näkyvistä.
Niépcen kuoltua 1833 hänen työtään jatkoi Louis Daguerre, joka 1839 julkaisi heliografiaan ja Niépcen havaintoihin perustuvan, mutta huomattavasti kehittyneemmän dagerrotypian.