Helminen-Nordbergin vanhemmat olivat ylikonduktööri Karl Teodor Helminen ja Tekla Lehtinen ja puoliso vuodesta 1963 agronomi Ilmari Nordberg. Helminen-Nordberg tuli ylioppilaaksi 1924 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1928. Hän opiskeli myös Turun, Tarton ja Budapestin yliopistoissa ja teki useita opintomatkoja Skandinaviaan ja Euroopan maihin. Sanakirjasäätiön stipendiaattina hän työskenteli Suomessa ja Ruotsissa 1927–1933 ja Kansallismuseon kansatieteellisen osaston kansatieteellisen biografian toimittajana 1935–1945. Oltuaan Helsingin kaupunginmuseon amanuenssi 1946–1947 hänestä tuli museon ensimmäinen päätoiminen johtaja vuonna 1948, mitä tehtävää hän hoiti vuoteen 1971. Hän paitsi julkaisi tutkimuksia ja tietokirjoja, myös käänsi teoksia unkarista suomen kielelle. Jatkosodan aikana Helminen-Nordberg keräsi perinnettä useissa paikoissa Itä-Karjalassa, kuten Repola, Rukajärvi, Porajärvi, Vieljärvi ja Tulemajärvi. Hän myös toimitti karjalan kielen sanakirjan kokoelmiin yli tuhat sanalippua.
Julkaisuja
Syysjuhlat, 1929
Kansatietouden harrastajan huomioita Virosta, 1930 (eripainos: Virittäjä, n:o 1, 1930)
Hartolan talkoista, 1932
Kansanomainen ajanlasku ja vuotuisjuhlat, 1933 (eripainos: Suomen kulttuurihistoria 1, ss. 245-279)
Helmi Helminen matkusti helmikuussa 1934 Bessarabiaan etsimään siellä sijainnutta otaksuttua Heikkilän suomalaiskylää ja hän lähetti seuraavat matkakirjeet Uusi Suomi-lehdelle: