
Henkisyys ja hengellisyys ovat toisiinsa liittyvä käsitepari. Niiden erottamista vaikeuttaa se, että englannin kielessä kumpikin on spirituality, ’spiritualiteetti’. Suomen kielessä niillä on kuitenkin eri merkitys.
Hengellisyys viittaa kristillisyyteen kytkeytyviin uskomuksiin ja käytäntöihin. Henkisyys tarkoittaa sellaisia yksilöllisiä uskomuksia ja käytäntöjä, joilla on uskonnonkaltaisia piirteitä tai jotka vastaavat uskontoon liitettyihin tarpeisiin. Henkisyys eroaa uskonnosta siinä, että henkisyys mielletään muodollisista instituutioista irralliseksi toiminnaksi. Henkisyys korostaa kokemusta ja subjektiivisuutta. Se on maailman- tai ihmiskuvallinen orientaatio, subjektin tapa suhteuttaa itseään maailmaan ja elämäänsä maailmassa.
Laaja tutkimusnäyttö osoittaa, että hengellisyydellä on vahva yhteys hyvinvoinnin eri ulottuvuuksiin.
Hoitotieteessä ja hoitoteologiassa käytetyssä hengellisyyden käsitteessä on piirteitä sekä henkisyydestä että hengellisyydestä. Sen sisälle kuuluu elämän merkityksen ja tarkoituksen pohdiskelua sekä yritys ymmärtää ihmistä suuremman olemassaoloa ja omaa suhdetta toisiin ihmisiin, maailmankaikkeuteen tai Jumalaan. Hengellisyyttä pidetään ihmisen voimavarana, joka ylläpitää toivoa, auttaa tunnistamaan mahdollisuuksia omassa elämäntilanteessa ja rakentaa luottamusta tulevaisuuteen. Hengellinen ulottuvuus ihmisessä ilmenee eksistentiaalisina ja uskonnollisina kokemuksina, mutta sitä voidaan myös ilmaista esimerkiksi taiteessa, runoudessa tai musiikissa.
Hengellisyys vaikuttaa syvällisellä tavalla ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Hengellisyyttä ja sen merkitystä on sen syvästi henkilökohtaisen luonteen vuoksi vaikea kuvailla kaikenkattavasti. Hengellisyys voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Eräät asiat kuitenkin nousevat tyypillisesti esiin kun ihmiset kertovat omasta hengellisyydestään: