Hepatiitti A -virusHepatiitti B viruksen rakenne: DNA-ydintä ympäröivät sisempi ja ulompi proteiinikalvo. Ulomman kalvon proteiineja (HBsAg) löytyy irrallaan verestä, ja ne tunnettiin aiemmin nimellä Australia-antigeeni. Viruksen halkaisija on noin 43 nm.
Hepatiitti eli maksatulehdus on maksakudoksentulehdustauti. Sitä aiheuttavat hepatiittivirukset ja eräät muut virukset sekä alkoholi, lääkkeet ja myrkyt.
Hepatiitti voi olla luonteeltaan akuutti tai krooninen. Krooniseksi kutsutaan hepatiittia, joka on jatkunut vähintään puoli vuotta.
Oireet
Osa hepatiittipotilaista on täysin oireettomia, ja hepatiitin oireet vaihtelevat myös taudin aiheuttajan mukaan. Väsymys lienee yleisin oire. Suurentunut maksa voi myös aiheuttaa epämiellyttävää tunnetta tai jomotusta oikealla ylävatsassa. Muita hepatiitin oireita ovat muun muassa nivelkipu, vatsakipu, oksentelu, ruokahaluttomuus, virtsan värin tummuus, kuume, hepatomegalia ja ihon keltaisuus.
Hepatiitin alaryhmät
Yleisin hepatiitti on alkoholinkäytöstä riippumaton krooninen steatohepatiitti eli NASH (engl. non-alcoholic steatohepatitis), joka yleistyy ikääntymisen myötä siten, että yli 40 prosenttia yli 40-vuotiaista sairastaa sitä, mutta vain 5 prosenttia teini-ikäisistä. On arvioitu, että 50–100 prosenttia alkoholista riippumatonta hepatiittia sairastavista potilaista on ylipainoisia, ja puolella on suurentunut maksa. Suurin osa alkoholista riippumatonta kroonista hepatiittia sairastavista potilaista on oireettomia, ja tauti paljastuu usein suurentuneen ALAT-arvon tai kaikututkimuksessa todetun runsaskaikuisen maksan perusteella. Vasta kirroosiasteella sairaus aiheuttaa muita kroonisen maksasairauden oireita ja löydöksiä kuten ikterusta, enkefalopatiaa, verioksentelua, hämähäkkiluomia, palmaarieryteemaa ja askitesta.
Suurin osa akuuteista hepatiiteista johtuu viruksista. Akuutti hepatiitti jaetaan alatyyppeihin sen aiheuttaneen viruksen mukaan. Virologisesti eri hepatiitin alatyypit poikkeavat huomattavasti toisistaan, ja siksi myös erityyppisten hepatiittien hoidossa tarvitaan erilaisia keinoja.
Hepatiitti A:n levinneisyys.
Hepatiitti A ("tarttuva keltatauti") on yksi hepatiitin akuuteista muodoista. Sen aiheuttaa A-hepatiittivirus. Suomesta tauti on lähes kokonaan kadonnut. A-hepatiittivirus leviää ulosteen mukana. Hepatiitti A:n ensimmäisiin oireisiin kuuluvat kuume, nivelsärky, ripuli ja pahoinvointi. Myöhemmin sairastuneen iho kellastuu. Se johtuu siitä, että maksa ei voi poistaa verenkierrosta punasolujen hajoamisessa vapautuvaa bilirubiinia. Oireet voivat kestää kuukausia. Hepatiitti A johtaa harvoin kuolemaan ja paranee useimmiten itsestään. Se on vaarallinen lähinnä ihmisille, joilla on jo ennestään jokin maksasairaus. Vaikka muut hepatiitin akuutit muodot lisäävät riskiä sairastua maksasyöpään, hepatiitti A ei lisää. Hepatiitti A:han on rokotus, jonka vaikutus alkaa noin kahden viikon kuluttua ensimmäisen rokotuksen saamisesta. Myös gammaglobuliinia käytetään virukselta suojautumiseen.
Hepatiitti A -virus voi levitä ihmiseen elintarvikkeiden välityksellä tartunnan saaneen ihmisen käsistä tai käytettäessä ulosteen saastuttamaa vettä marjojen tai vihannesten kasteluun tai jos tällaista vettä käytetään juomana tai jääpaloina. Tyypillisiä virustartunnan lähteitä ovat myös raakana syödyt osterit ja simpukat. Taudin leviämistä estetään huolehtimalla elintarvikkeita käsitellessä hyvästä käsihygieniasta, kuumentamalla elintarvikkeet muutamaksi minuutiksi yli +85°C:een. Kantaja ei saa käsitellä pakkaamattomia elintarvikkeita. Riskielintarvikkeita ja keittämätöntä vettä tulee välttää huonon hygienian maissa.
Hepatiitti B:n levinneisyys.
Hepatiitti B on huomattavasti hepatiitin A-muotoa vaarallisempi. Elimistöön päässyt B-hepatiittivirus voi aiheuttaa kroonisen maksasairauden ja pahimmassa tapauksessa kuoleman. Myös kirroosin ja maksasyövän riski moninkertaistuu. Sairaus on jopa 30 prosentilla potilaista oireeton. Krooniseen B-hepatiittiin liittyy arviolta 15–25 prosentin kuolleisuus. Sairastumisen keskeiset riskitekijät ovat suonensisäiset huumeet (yhteisneuloilla) ja suojaamaton seksi useiden kumppanien kanssa. Myös B-hepatiittia vastaan on rokote. Saatavilla on myös yhdistelmärokote, jolla saadaan suoja sekä A- että B-hepatiittia vastaan. Hepatiitti B tarttuu herkästi seksuaalisessa kanssakäymisessä.
Hepatiitti C:n levinneisyys.
Hepatiitti C leviää veren välityksellä. Sairaus on monesti oireeton ja voi muuttua krooniseksi. Suomessa hemofiliaan sairastuneista noin puolet on saanut hepatiitti-C-tartunnan hemofilian hoitoon käytettävästä plasmaperäisestä lääkkeestä. Viiden vuoden ajan neulahuumeita käyttäneistä jo 40 prosentilla on C-hepatiitti. Seksin kautta C-hepatiitti on lähes mahdotonta saada (yksiavioisilla alle 0–0,6 prosentin riski/vuosi). Kroonisella potilaalla on satakertainen riski sairastua maksasyöpään, ja jo virus itsessään voi olla hengenvaarallinen. Myös C-hepatiitti etenee monilla maksakirroosiin ja usein sen kautta maksasyöpään. C-hepatiittia vastaan ei ole rokotetta. Monissa maissa on siirrytty geeniteknisesti valmistettuihin rekombinanttilääkkeisiin.
Hepatiitti D voi tarttua veren välityksellä, myös seksistä. Krooninen D-hepatiitti vaatii kehittyäkseen kuitenkin jo olemassa olevan B-hepatiittiviruksen. Suurin osa tapauksista todetaan terveydenhuollon asiakkailla rutiinitarkastuksissa.
Hepatiitti F on viruksen aiheuttama maksatulehdus, jonka olemassaolo on kiisteltyä. Sairautta on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa hyvin satunnaisesti, eikä sitä käytetä enää virallisessa diagnostiikassa.
↑P. T. Jokelainen, Kai Krohn, A. M. Prince and N. D. C. Finlayson:Electron Microscopic Observations on Virus-Like Particles Associated with SH Antigen.J Virol.,1970, 6. vsk, nro 5, s. 685–689.ISSN1098-5514Artikkelin verkkoversio.
↑maksatulehdus.Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
123Tapio Välikylä ja Sara Syyrakki:Hygieniaopas, s. 68–69. (Hepatiitti A-virus)Sastamala:Elintarvike ja Terveys -lehti, elintarvikejaterveys.fi, 2016.ISBN978-952-9637-56-0
