Hermann Finck (1527 Pirna – 28. joulukuuta 1558 Wittenberg) oli saksalainen säveltäjä ja urkuri.
Finck oli Heinrich Finckin sisaruksen lapsenlapsi. Hän sai todennäköisesti varhaisen koulutuksensa Böömin kuningas Ferdinandin kapellin jäsenenä. Vuonna 1545 Finck pääsi opiskelemaan Wittenbergin yliopistoon. Vuodesta 1554 hän opetti siellä musiikkia, ja vuonna 1557 hänestä tuli sen urkuri. Finckin julkaistuun sävellystuotantoon kuuluu saksankielisiä lauluja ja latinankielisiä motetteja. Finckin pääjulkaisuna on kuitenkin pidetty vuonna 1556 julkaistua viiteen kirjaan jaettua musiikkiteoreettista tutkielmaa Practica musica. Siinä Finck nimeää Nicolas Gombertin imitatiivisen sävellystyylin suurimmaksi mestariksi ja arvostelee oman aikansa koristeellista saksalaista urkumusiikin tyyliä.