Hermann Hankel (1839–1873) oli saksalainen matemaatikko. Hän opiskeli matematiikkaa Leipzigin ja Göttingenin yliopistoissa. Hän oli vuodesta 1863 matematiikan dosentti Leipzigin yliopistossa ja 1867 ylimääräinen professori. Samana vuonna hän siirtyi professoriksi Erlangenin yliopistoon ja 1869 Tübingeniin. Hän kiinnostui etenkin matemaattisesta analyysistä ja aikoi julkaista täydellisen kompleksifunktioiden teorian. Siitä ilmestyi kuitenkin vain ensimmäinen osa Theorie der complexen Zahlensysteme (1867). Lisäksi hän kirjoitti teoksen Die eulerschen Integrale bei unbeschränkter Variabilität des Argumentes (1863). Hänen kuolemansa jälkeen julkaistiin hänen käsikirjoituksistaan Zur Geschichte der Mathematik im Altertum und Mittelalter (1874) ja Die Elemente der projektivischen Geometrie in synthetischer Behandlung (1875).
Hermann Hankelin isä oli fyysikko Wilhelm Gottlieb Hankel (1814–1899).
