.jpg)
Hilja Jorma, o.s. Sara, vuoteen 1906 Saastamoinen (16. marraskuuta 1885 Kuopio – 1. maaliskuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, joka esiintyi muun muassa Kansan Näyttämöllä.
Hilja Jorman vanhemmat olivat vaatturimestari Lauri Johannes Sara ja Emilia Aspholm ja puoliso vuodesta 1910 oopperalaulaja ja näyttelijä Bruno Jorma. Hilja Jorma kävi Helsingin Suomalaisen Tyttökoulun ja teki useita opintomatkoja Keski-Eurooppaan. Hän esiintyi useissa eri teattereissa vuodesta 1904 ja toimi vuodesta 1931 näyttämötaiteen opettajana eri oppilaitoksissa, samoin kuin Suomen Filmiteollisuuden perustaman filmikoulun johtajana ja opettajana 1938–1940. Hilja Jorma liittyi aluksi Suomalaiseen Maaseututeatteriin, jossa hän työskenteli 1904–1909. Seuraavana näytäntökautena hän jatkoi näyttämöopintojaan Berliinissä Racson johdolla. Hän oli sitten Tampereen Teatterissa 1910–1911 ja sitten Maaseututeatterissa 1911–1917. Pisimpään Hilja Jorma oli Kansan Näyttämöllä, jossa hän oli kiinnitettynä 1917–1931.
Hilja Jorma esiintyi nimiosissa näytelmissä Regina von Emmeritz ja Maria Stuart, Portian roolissa Venetsian kauppiaassa ja Kirstin roolissa Elinan surmassa. Erottuaan teatterista Jorma ryhtyi Suomen Näyttämöopiston näyttämöohjaajaksi. Hän oli Suomen Näyttelijäliiton hallituksen jäsen vuodesta 1913, sihteeri vuodesta 1927, liiton eläkelaitoksen sihteeri vuodesta 1932 ja hän edusti näyttelijäliittoa kansainvälisissä kongresseissa Berliinissä ja Wienissä.
Jorman elokuvaura kesti vuodesta 1921 aina vuoteen 1959 saakka. Hänen ensiesiintymisensä tapahtui elokuvassa Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa Impi Pontevan roolissa. Tukkipojan morsiamessa (1931) hän esitti tukkilaispoika Erkin äitiä. Hänen viimeinen roolinsa oli elokuvassa Koulutietä kotitoimiin. Hänellä oli rooli yhteensä kolmessatoista elokuvassa. Jorma käsikirjoitti elokuvan Siltalan pehtoori Olli Nuorron kanssa vuonna 1934.
Jorma osallistui aktiivisesti alansa järjestötyöhön, toimien muun muassa näyttelijöiden vanhuudenkotisäätiössä, jonka kunniapuheenjohtajaksi hänet kutsuttiin vuonna 1963.
