Humallahti

Humallahti kuvan yläosassa. Etualalla Rajasaari.
Pronssikautinen röykkiöhauta Humallahden rantakalliolla

Humallahti (ruots. Hummelviken) on Seurasaarenselkään kuuluva merenlahti Mäntyniemen itäpuolella Helsingissä. Rajasaari ja sinne johtava Rajasaarenpenger rajaavat lahtea etelästä.

Lahden itärannalla on Humallahdenpuisto ja Kesäranta, joka toimii pääministerin virka-asuntona.

Rantakalliolla Humal­lahden­puistossa, aivan lähellä Paciuksen­kadun ja Seura­saaren­tien risteystä, on yli 3 000 vuotta vanha pronssi­kautinen röykkiöhauta, josta on löydetty poltettuja ihmisen luita.

1930-luvulla Humallahden rannalle ajetun täytemaan painosta täytteen viereinen pohjamuta nousi ylöspäin ja toi näkyviin vanhan puisen laivan rungon. Rungon rakenteesta päätellen kyseessä oli sota-alus, mahdollisesti tykkivene.

Uimalaitos

Humallahden uimalaitos 1930-luvulla

Humallahti toimi helsinkiläisten uimalana vuodesta 1898 alkaen. Paikalla toimi vuosina 1919–1959 Humallahden uimala, jossa oli hyppytorni ja uimaradat. Kaupunki määräsi sen vuonna 1955 purettavaksi saastuneen veden ja kohonneiden kunnostuskustannusten takia. Purkutyöt alkoivat vuoteen 1958 mennessä. Kallioilla on säilynyt uimalan betonisia perustuksia. Vuonna 1928 uimalan läheisyyteen rakennettiin Mississippi-niminen kahvila, joka tuhoutui vuonna 1975 tuho­poltossa.

Nimen alkuperä

Lahden suomenkielinen nimi Humallahti on tullut käyttöön 1800-luvun lopulla. Se on mukaelma ruotsin­kielisestä nimestä, joka on esiintynyt kartoissa muodossa Hummelvik jo 1700-luvulla. Nimi johtuu mahdollisesti lahden rannalla villinä kasvaneesta humalakasvista. Eräässä vuonna 1696 laaditussa kartassa nimi kirjoitettiin kuitenkin Kumbeljwiken. Tämän vuoksi on myös mahdollista, että nimi johtuisikin edellä mainitusta muinais­haudasta, josta on voitu käyttää kivi­röykkiötä tarkoittavaa ruotsin kielen sanaa kummel.

Lähteet

  1. 1 2 3 Rauniot Humallahden kalliolla, Tarinoiden Helsinki[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Vanhan sota-auksen runko Humallahdessa. Lujasta rakenteesta päätellen se on ollut tykkivene, Helsingin Sanomat, 30.08.1939, nro 232, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 31.08.2024
  3. ↑ Bäckgren, Noona: Vain harva muistaa enää unohdetun loiston: Helsingissä sijaitsi hurmiota herättänyt vesipuisto, sitten synkkä ilmiö muutti kaupungin lopullisesti Helsingin Sanomat. 5.7.2020. Viitattu 9.1.2026.
  4. ↑ Helsingin kadunnimet, s. 101. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.

Aiheesta muualla